keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Amisopen arkea


Normaalisti lounastan opiskelijaravintolassa (ent. ruokala), jossa tarjotaan hyvää ja monipuolista työpaikkaruokaa, ja jonka salaattibuffettia täytetään erityisen maininnan arvoisesti raikkailla ja ihanilla aineksilla. Anti on hyvä, mutta välillä tekee mieli ottaa etäisyyttä nuorisoon, joka myös samoista herkuista samoissa tiloissa nauttii.

Onneksi on siis opetusravintola! Siellä henkilökunta pulittaa annoksesta hiukan enemmän kuin opiskelijoiden keskellä ruokaillessaan, mutta saapa myös eteensä tarjoiltuna aikuisten oikeesti ravintolatasoista taidetta. Niiden opiskelijoiden valmistamana, tietenkin. Puolen tunnin tauko vain olisi kovin lyhyt tilauksen odotteluun ja rauhalliseen ruokailuun kahveineen, mutta kun keksimme varata pöydän lisäksi annokset tietylle kellonlyömälle, ehdimme hörpätä ruoan päälle kahvitkin ja silti sopivasti seuraavalle tunnille.

Tänään soitettiin aamupäivällä normaalivarausta varttia vaille kahdeksitoista. Ravintola oli täynnä! Apua! Mitä tehdään?!

No tilataan ruoka mukaan tietenkin. Hampurilaisaterian hinnalla gourmet-ateria runsaan salaatin ja sämpylän kera oli työpöydän vieressäkin nautittuna aika bueno katko arkiaherrukseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti