Kahden tyttölapsen kanssa mummolaan matkustaessa toinen pakkaa tavaransa itse pieneen lentolaukkuun ja toinen tarvitsee mukaansa kattavan ulkovaatearsenaalin. Soittotunnin jälkeinen junayhteys on nuoremman kannalta liian myöhäinen. Bussiyhteys on mummolan suuntaan nähden huono. Siksi auto on nyt näppärin valinta.
Onneksi Mies hoitaa rengasasiat.
40 kilometriä ajettuani hihkaisen tytöille että "kattokaas, lunta!", ja kuvittelen, että sääilmiö on eksoottisuudessaan ohimenevä. Pian kauniit, hiljalleen leijuvat hiutaleet muuttuivat raskaammiksi, eikä pitkiä valoja enää tehnyt mieli käyttää. Loskaa oli tiellä senttien syvyydeltä, sitä tuli lisää taivaalta ja jännitystä elämään tuottavien ohittelijoiden renkaista. Oman lisänsä matkaan toivat kesärenkailijat ja muut selvästi väärällä kelillä autoilevat. Ikinä en ole silti moottoritiellä ajanut kuuttakymppiä vapaaehtoisesti yhtä pitkiä matkoja kuin tänään.
40km ennen määränpäätä ajokeli muuttui takaisin sellaiseksi märäksi ja pimeäksi perussetiksi, jota olin odottanut.
Pääsimme turvallisesti perille, kiitos kysymästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti