 |
| Baby steps towards the new home. |
- syyskuun alkupäivinä soittelin alueen rakennusinsinöörejä läpi löytääkseni remontille vastuullisen suunnittelijan - monella oli jo ihan tarpeeksi tekemistä, mutta lopulta puhelimeen vastasi yksi, joka lupasi tulla katsomaan kohdetta
- ihan lähipäiviin siihen sovittiin treffit paikalle, ja puolen tunnin odottelun jälkeen soitin suunnittelijalle, joka pahoitteli olevansa hiukan myöhässä, mutta saapuvansa aivan hetken kuluttua, ja saapuikin; kierrettiin kerrokset, puhuttiin toiveet läpi ja annettiin alkuperäiset piirustukset kopioitavaksi; asiaan palattaisiin parin kuukauden kuluttua, kun suunnitelma olisi valmis
- alkuperäiset piirustukset palautuivat heti seuraavana päivänä
- marraskuussa odottelin yhteydenottoa ja päädyin lopulta siihen tulokseen, että on parasta soittaa itse; suunnittelija ilmoitti, että vielä kuluisi kuukausi, eli että joulukuun alussa sopisi soitella hänelle seuraavan kerran
- periaatteessa olin ärsyyntynyt siitä, että yhteydenottovastuu olikin minulla
- otin yhteyttä joulukuun puolivälin lähestyessä; uusi palaveri sovittiin
- joulukuun palaveriajan koittaessa suunnittelijaa ei taaskaan näkynyt, joten parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen soitin perään ja selvisi, että minun palaveriaikani oli tuntia aiemmin kuin suunnittelijan, joka kuitenkin saapui aivan hetken kuluttua paikalle; saavuttuaan kiskaisi esiin alkuperäisistä piirustuksista ottamansa kopiot ja kyseli uudestaan muutostarpeet sekä kiersi kerrokset uudestaan kameran kanssa - emme kehdanneet suurieleisesti ihmetellä, mistä toisto johtui, mutta harmitus siitä, ettei asia ollut lainkaan edennyt, ei ehkä täysin jäänyt huomaamatta
- palaverin päätteeksi suunnittelija naurahti palaavansa asiaan kuukauden päästä, tammikuun alussa, ja että jos ei hänestä kuuluisi, niin voitaisiin tehdä niin kuin tähänkin asti, ja soitella perään
- soittelin perään, tällä kertaa muutamaan kertaan ilman tulosta, ja soittelin sitten toiselle suunnittelijalle
- uusi suunnittelija vastasi heti, sovittiin treffit, laitoin sähköpostissa kirjallisesti kaikki meidän toivomukset saman tien suunnittelijalle tiedoksi palaverin pohjaksi
- suunnittelija saapui eilen paikalle mukanaan rakennuslupahakemus, kaavat ja meidän toivomukset, kiersi kerrokset, selitti mahdolliset kompastuskivet (paritalotontin yhteinen rakennusoikeus ja tieto, jonka mukaan alueen kaava on kumottu - jos pitää paikkansa, rakennuslupia ei myönnetä ennen uuden kaavan hyväksymistä) ja lupasi selvittää kaava-asian, jos me selvitetään seinänaapurin mahdolliset rakentelut
- palaamme asiaan toivottavasti heti ensi viikon alussa
Sormet ristiin, että kaava löytyy, koska tänään päätettiin myös, että tämä talo todellakin menee nyt sitten myyntiin. Ensi viikolla otetaan kuvat, ja välittäjä antoi hienovaraisen vinkin, että pikkutavarat kannattaa siirtää kuvista pois... On tässä sen verran pintaremppaohjelmia katsottu, että jotain taikatemppuja tehdään!
Lopuksi vielä kysyn itseltäni: kun joku asia ei tunnu etenevän, mistä tietää, pitääkö sille vaan antaa aikaa, vai todeta, ettei tämä nyt kyllä onnistu? Ja voisiko sen tiedon puristaa itsestään alle viidessä kuukaudessa?
No, ehkä ei. Eipä meillä sillä tavalla kiire tässä ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti