Reilu 22 kuukautta pois ansiotyöpaikalta päättyy huomisaamuun. Aika on ihan sopiva. Minusta ei missään tapauksessa tunnu siltä, että olisin vielä vauvahuuruissa eli turhan pitkän harppauksen päässä työpaikkatodellisuudesta, päin vastoin, olen tänäänkin käynyt hoitamassa lupa-asioita kaupungilla ja pyöritän tässä noin puolipäiväisesti tätä remonttihallinnointia muutenkin, eikä siitä, tai talokaupoista, tai muutosta olisi tullut mitään, jos en olisi ollut jo skarppi. Kaikki tämä olisi muuten ollut hiukan vielä haastavampaa ja rankempaa, jos olisin joutunut hoitelemaan asioita työpaikalta käsin, joten itse asiassa kaikki menikin ihan täydellisesti.
Lapsikin on jo ihan tarpeeksi iso, varmasti pärjää, vaikka ei nyt vielä ihan ymmärräkään, miksi äiti vie sen aamulla päiväkotiin. Tänä aamunakin se jo komensi, että mennää, kun äiti vielä pyöri jotan kassia etsimässä. Suru tuli puseroon hetkellisen eron edessä, mutta kyllä se välttämättä siitä jonain päivänä unohtuu. Sitä paitsi hakiessa toinen äiti kertoi eilen ihailleensa, miten reipas Kerttu oli ollut. Hyvin se vetää.
Kotiäidin työ on työtä, jolla on tarkoitus. Vaikken ihan suvereenisti hommaa ottanut haltuun ja muuttunut pullantuoksuiseksi kotihengettäreksi vaan sain edelleen enemmän kiksejä hörönauruista ja hyvästä lukemisesta kuin huushollin täydellistämisestä, nautin kovasti ajatuksesta, että kaikki, mitä kotona työkseni teen, palvelee kodin ja perheen etua. Kun (joskus) siivoan, siivoan siksi, että meillä on siistiä. Kun teen ruokaa, teen sitä siksi, että me saamme ruokaa. Kun nukutan lapsia, leikin niiden kanssa tai pohdin syntyjä syviä, teen niin siksi, että meidän lapsilla olisi turvallinen olo, iloa rinnassa ja tunne siitä, että meillä jokainen on tärkeä. Silloinkin, kun leivon superhyvää piirakkaa ja tarjoan sitä timpureille, jotka eivät sittenkään ole perheenjäseniä, teen sen siksi, että heidän kestitsemisensä on osoitus kiitollisuudesta, jota tunnen, koska he konkreettisesti tekevät meille kotia.
Moni nainen, ja mies, siivoaa tai tekee työkseen ruokaa, hoitaa ja leikittää ja kasvattaa lapsia ja heidän ymmärrystään, rakentaa ja remontoi taloja, mutta tekee sen oman kotinsa ulkopuolella palkkaa vastaan. Samaan aikaan joku muu siivoaa, tekee ruokaa ja tarjoaa hoivaa näiden työssäkäyvien ihmisten lapsille, joiden vanhemmat ovat töissä jossain muualla oman kotinsa ulkopuolella. Joillain on sydän työssä mukana yhtä paljon kuin jos he tekisivät työtä omien perheenjäsentensä kanssa, toisilla ei.
Follow my blog with Bloglovin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti