Tämä siis oli kellaria koskeva suunnitelmamme. Tarvitsemme pesutilat, vaatehuoltotilan, säilytystilaa ja miehistä oleilutilaa. Paritalonpuolikkaamme keskipiste on muuri, joka on perustettu perunakellarin päälle. Perunakellari on jakanut meidän puolen kellaritilan eli alustan kahtia niin, että sisäänkäynnin puoleinen osa on ollut verstas jo erään aikaisemman herra R:n ajoista, ja se toinen puoli on ollut yleistä säilytystilaa. Kaikkialla kellarissa oli maalattia. Neliöitä tuntui olevan niin monta, että tuota kuvaa söhertäessäni olin vielä ihan varma siitä, että meidän tarpeemme eivät veisi kuin osan yleinen säilytystila -osasta.
Viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut seuraavaa: ensin jännitettiin, voiko sinne kellariin edes rakentaa mitään, kunnes lapsityövoimalla teetetyn kaivuu-urakan jälkeen saatiin puoltava lausunto, joskin huomattiin ja meille huomauteltiin, että kovin on matala tilasta tuleva; sitten tuotiin kaivannon pohjalle kangasta ja soraa ja eristelevyä ja viemäriputkia ja kaivoja ja sitte raurotettii.
Yhtenä viimeisistä lomapäivistä betoniauto tuli ja lattia valettiin.
Tässä vaiheessa tila alkoi vaikuttaa pieneltä. Sen täytyi johtua siitä, että nyt maallikkokin ymmärsi, että pari metriä on huonekorkeudeksi aika vähän.
Tässä kuvassa oikealla näkyy perunakellarin ovi, peräseinällä vasemmalla olevan aukonnäköisen kohdalta tulee nousemaan portaikko, ja keskellä on valmiiksi eristettyä harkkoa, josta nyttemmin on muurattu väliseinä lämpimän ja kylmän kellarin rajapintaan.
Tämä tässä on tuleva kodinhoito- ja vaatehuone. Ovi vie pesutiloihin.
Kävin äsken ihmettelemässä kertaalleen tasoitteella käsiteltyjä, valmiiksi muurattuja seiniä. Järkytyin vähän, kun tila tuntui taas isommalta. Sen täytyi johtua siitä, että matalaa tilaa oli nyt katkottu, ja maallikon silmään kellari ei enää ollut yksi matala pitkula, vaan useampi sopusuhtainen tila.
Kyllä sinne kaikki tarvittava mahtuu. Paitsi että pyykkikuilua en kaikesta huolimatta saanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti