Kerttu ja vanha Koti

Ei ole montaa päivää siitä, kun kerroin ystävälle Kertun reaktiosta, kun kävimme reilu kuukausi sitten morjestamassa vanhan Kodin uusia omistajia. Meidät kutsuttiin ystävällisesti sisään, ja tilanne oli aikuisen mielestä kutkuttavan jännittävä: olihan sitä itse tietoisesti tehnyt asunnonvaihtopäätöksen, käynyt läpi siihen liittyvän tunnemyrskyn ja hyväksynyt nykyisen tilanteen, joten nyt pystyi avoimin mielin ihastelemaan sitä, miten toinen perhe asettelee itseään meidän ennen asuttamiimme nurkkiin.

Kerttu asteli kuistilta tuulikaappiin vielä ihan tottumuksella, mutta kun eteisen ovi aukeni, ja vastassa olikin eri sisustus, nuori henkilö kirjaimellisesti seisahtui niille sijoilleen. Vanhasta muistista se könysi rappuset ylös, paikat oli tuttuja, muttei olleetkaan, alakerrassa saman raksutuksen saattoi melkein kuulla tytön pään ulkopuolelle asti. Kiiteltiin kierroksesta, heipattiin ja poistuttiin, kuistin rappusille asti. Siihen Kerttu tömpsähti istumaan, eikä suostunut nousemaan. Jäähyväissurutyötä siinä teki puolitoistavuotias.

No nyt sitten äiti eilen harrasti rakasta valokuvat printteinä albumiin -projektiaan. Äsken piti keksiä Afrikan tähden pelaamisen sijaan pienelle ihmiselle sopivampaa ajanvietettä, ja koska sekin tykkää valokuvakansioista, äiti esittelee askartelunsa tulosta.

Kuvat kiinnostavat ja ihastuttavat, kunnes päästään tähän: 

"Tässä muutettiin pois vanhasta Kodista, ja nyt me asutaan tässä Kodissa"

"EI. Ei!"

Pieni käsi paiskasi kansion kiinni melkein vihaisesti.