Oi miten olikaan onnistunut viikonloppu! Kun koko alkuviikon energiatasot olivat nuhanenien vuoksi jossain lattianrajan villakoirien varpaiden tasolla, enkä jaksanut hoitaa mitään niistä tonttuiluista, joita olin kuvitellut hoitavani, niin nyt ollaan taas ihan tehtävälistan tasalla taas.
Jouluvalot ripustelin pihaan jo kai pari viikkoa sitten, ja ehdin kertaalleen vaihtaa niiden paikkaakin, koska jostain syystä meidän ulkopistorasioissa on kaksi possunkärsää vierekkäin, ja jos toiseen liittää sellaisen melkoisen ison ulkona käytettävän pistokkeen (jolla on toki se sellainen tyyppikirjain ja -numeroyhdistelmä, jonka nimeä en tiedä), niin siihen toiseen ei sitten mahdukaan mitään muuta. Auton lämppärin ajastin vei nyt sitten funktionalisuudessaan voiton kuistin viereisen pistorasian käytössä, ja jouluvalot siirtyivät piharivin seinälle. Se onkin ihan kiva juttu, koska kuten yleisö huomautti, eihän me itse oltaisi niitä siitä kuistilta edes nähty! Itse kuitenkin kaipaan valoja kuistillekin, joten sain lauantaina käytyä siellä uudessa kauppakeskuksessa siinä yhdessä sekatavarakaupassa, josta ostin paristokäyttöisen ulkovalosarjan. Se on vielä ripustamatta, mutta eiköhän sen tässä ehdi.
Ihana joulupöhinä saatiin aikaiseksi, kun kaadoin askarteluvehkeet keittiön pöydälle ja aloin toteuttaa itseäni kiiltokuvien, kartongin, liiman ja saksien voimin. Yritin ensin puhua pienempää isoa tyttöä mukaan touhuun, mutta se alkoi heti esittää jotain omia ideoitaan, jotka mun oli pakko ampua alas: "Eikun näistä ei nyt tehdä mitään laatikoita tai lahjapakkauksia, kun tää on mun projekti ja tässä edetään mun suunnitelman mukaan." Paha äiti. Lapsi lähti paikalta niskojaan nakellen, mutta isoin sisko oli paremmin samalla aaltopituudella ja hoksasi ja hyväksyi heti mun ajatuksen. Hetken päästä se toinenkin tuli hyväntuulisena mukaan touhuamaan.
Seuraavaksi roudasin vintistä joulukoristeet. Nytkään ei tarvinut kuin vähän kantta raottaa, niin apujoukot olivat valmiudessa. Koristelun suhteen en yritäkään pitää pintaani: olisi joulumieli kaukana, jos alkaisin pomottamaan näitä luovia ja toteutusintoisia nuorison edustajia. Neuvottelemalla päästiin parissa kohdassa eteenpäin, ja onneksi tuolla vanhemmalla on niin paljon silmää, että se ehtii suitsia nuoremman kuorruttelutarvetta. Ei ole nyt ikkuntalunta, siirtokuvia, kartonkisia koristeita ja tähtösiä päällekäin. Ainakaan ihan joka ikkunassa.
Muistettiin Jouluradiokin, ihanaa.
Sain myös vähän perattua joululehti ja -reseptikasaa. Tosiasiahan on se, ettei lehdistä kuitenkaan koskaan käytä kuin niitä reseptejä, joita niistä on silloin tuoreeltaan kokeillut, koska muistaa, että "siinä yhdessä lehdessähän oli se yksi juttu", ja muut minä ainakin googlaan. Tuli siis siivottuakin samalla. Ja olin niin ovela, että kirjoitin niitä käytössä olevia reseptejä hyväksyessäni saman tien puutelistaa perusleivontatarvikkeista, joiden tiesin tai epäilin ja tarkastin olevan vähissä tai lopussa, ja laitoin listan jääkaapin oveen. Siitä nappaan sen sitten jonain päivänä mukaan kun menen kauppaan. Jos muistan.
Tämän lisäksi pääsin glögilasillisen ääreen ystävän kanssa, ja sunnuntaiaamuna sain nukkua suorastaan syntisen pitkään, ihan puoli yhdeksään asti, kun Mies otti ohjat käsiinsä ja nappasi aamumetelöinnin aloittaneen kääpiön mukaansa alakertaan. Kylläpä oli hienoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti