Suodatinpussivaje

Juotiin eilen illalla iltakahvien sijaan glögit, koska niitä on juotu tänä vuonna tosi vähän, ja suodatinpussit olivat unohtuneet ostoslistalta ja päässeet loppumaan. Ilmoitin, että haen pusseja sitten aamulla vaunulenkillä, että saadaan päivä alkuun kunnialla.

Olin kyllä havainnut sääennusteessa ilmoitetun, että kylmää on tulossa, mutta kuka näiden juhlapyhien aikaan muka tietää, mikä päivä on menossa... Niin että en kyllä todellakaan tajunnut, että se loppuvuoden ainoa kunnon pakkasaamu olisi tänään! Huomasin senkin vasta puoli kymmenen aikaan, kun Kerttu alkoi olla sopivasti väsyksissä ja olin aloittamassa pukemishommia, ja varmuuden vuoksi vilkaisin keittiön ikkunasta lämpömittaria. Miinus kaksikymmentä astetta! Täällä länsirannikolla! Tänä talvena!

Naapurikorttelin Leon äidin kanssa on pitkin syksyä päivitelty sitä, miten tässä oikein pitäisi lapsia pukea, kun ensin on helle ja sitten nollakeliä, sitten mukava 15 astetta, nollakeliä, vähän pakkasta, paljon vettä, vähän lunta ja jäätä, 10 astetta, nollakeliä ja joulukuussa edelleen lämpöasteita, jonka takia satunnainen viiden asteen pakkanen tuntuu terveisiltä Siperiasta. Että mitä sitten puetaan, kun on oikeasti kylmä? No tänään heräsi uusi kysymys: onko 20 pakkasastetta muka oikeasti kylmä? Kyllähän ainakin Keski-Uudellamaalla ala-asteen pihalla painettiin vielä miinus 25 asteessa. Pelko siis pois: kyllä lapset ulkona pärjää! Mutta miten on vaunuissa makaavan kääpiön laita?

Uloshan oli lähdettävä, eikä pelkästään suodatinpussien vuoksi, vaan siksi, ettei ko. kääpiö hevillä eikä räpillä nukahtaisi päikkäreille omaan sänkyynsä, koska olisi jännästä uudesta päiväsaikaan tapahtuvasta nukutuskuviosta niin tohkeissaan, että unohtaisi olevansa väsynyt, mikä kuitenkin muistuisi varsin väkevästi erityisesti kanssaihmisten mieliin siinä vaiheessa, kun nukahtamista olisi odoteltu jonkin aikaa, ja kirkunan melutaso nousisi eksponentiaalisessa suhteessa siihen turhautumiseen, jonka itsesäätelyn ja -rauhoituskyvyn puute silmämääräisesti täydellisen uupuneessa pikkulapsessa aiheuttaa. Oletimme.

Illalla oksat näyttivät tältä.

Näin ollen puimme lapselle päälle seuraavaa: 1) kuiva vaippa 2) aluspaita ja sukkahousut 3) päällyspaita, sisähousut ja sukat 4) välihaalari 5) kahdet villasukat, tumput, rukkaset ja kypärämyssy 6) vanutopattu vaunuhaalari huppuineen 7) lampaantalja selän alla 8) lämpöpussi 9) pieni fleecepeitto pään alle ja taakse 10) iso fleecepeitto lämpöpussin ympärille 11) tuulensuojapeite 12) harso peittämään viimeinenkin kontakti ulkomaailmaan sekä luomaan hengityksen voimalla aavistuksen lämpimämpi ilmasto vaunun kuomun sisäpuolelle.

Äitikin veti ulkohousut verkkarien päälle ja sormikkaat omien hanskojensa alle, kärrytteli iloisesti toiseksi lähimpään kauppaan, nautiskeli pakkasen valkaisemista oksistoista ja siitä tekemisen meiningistä, jonka tällainen äärimmäisurheilu synnyttää. Nolosteli vähän sitä, että miinus kaksikymmentä astetta sai aikaan äärimmäisiä tunteita. Työnsi suodatinpussit ja lapsen kotiin ja salli puolisonsa nostaa vaunut tuulikaappiin.

Huomasi vasta sitten, että kaikki omat kengät jäivät vaunujen taakse tuulikaappiin, ja joutui hiihtämään naapuriin kellarin ovesta numeron 47 lenkkareissa, koska ne olivat ainoat, joihin ylettyi herättämättä lasta.

Follow my blog with Bloglovin