torstai 11. joulukuuta 2014

Anti-swägä

Viittaan edellisen postauksen sisältöön rutiineista. Tulin toissailtana kotiin ehkä varttia yli seitsemän, leikit oli jo siivottu ihanasti ja iltapalaa oli syöty, ja Mies lähti treeneihin siinä puoli kahdeksan aikaan. Itse olin kuitenkin vielä niin leppoisissa tunnelmissa, etten osannut heti virittäytyä lapsenymmärrystaajuudelle ja jatkaa oitis iltahommia, joten lopulta, asioiden johdettua toiseen, Veera nukahti puoli yhdeksän sijaan lähempänä puoli kymmentä.

1) Itsekin vielä surrasin yli yhteentoista. Virhe!

2) Tavallista myöhempään nukahtanut yksivuotias herää tavallista aikaisemmin, viideltä. Tassutan sen takaisin unille, mutta se hätkähtää heti, kun olen nousemassa. Tassutan lisää, varmuuden vuoksi. Virhe! Jumahdan pinnasängyn viereen, ja kun pääsen omaan sänkyyn, herätyskello näyttää 5:52, eli Mies herää, eli lapsi havahtuu. Ei auta. Takaisin ylös sängystä.

3) En sulje aamutelevisiota, kun lähden herättämään kuusivuotiasta. Virhe! Kun lapsen saa lempeästi heräteltyä ja siirtymään alakertaan, se jumittuu vaatteidensa kanssa telkkarin eteen.

4) Sanon kuusivuotiaalle: "Laitas reippaasti vaatteet päälle, mä menen laittamaan aamupalaa." Virhe! Unenpöpperöinen tapaus ei todellakaan pysty keskittymään sekä hengittämiseen, tuijottamiseen, että pukemiseen yhtäaikaa, eikä itseohjautuvuus luonnistu.

5) Palattuani lapsella on yksi lahje jalassa ja katse on kiinnittynyt liikkuvaan kuvaan, kaikki muu on paikallaan. Sanon: "Puepas nyt". Tyynen pinnan alla kuplii jo ja äkäisyys pihahtaa äänessä. En saa pidäteltyä: "Jos et kattois tota ohjelmaa, sä oisit ehtiny jo pukea ja pestä hampaatkin!" Virhe! Omasta mokasta aiheutuneen tilaneteen sälyttäminen lapsen niskoille pahentaa omaa mieltä ja tietenkin myös kyseessä olevan lapsen mieltä, ja tunnelma pilaantuu lopullisesti.

6) Pysäytän ohjelman. Nanosekunnin päästä lapsi on pukenut, pessyt hampaat ja harjannut tukan, mutta minäpä huomaan tekniikassa hienoisen virheen ja näytän, että tässä, tyttäreni, tässä on vielä takku. Sanon: "Annas kun mä avaan sen vielä, ei tommosta voi tohon jättää, siihen kasvaa rasta!" Virhe! Lapsi inhoaa hiusten harjaamista, ja minä asetan sen eteeni seisomaan, ja se alkaa ulvomaan, ja mitä enemmän se ulvoo, sitä kovemmin mun on purtava hampaitani yhteen, etten huutaisi sille tai alkaisi kiskomaan harjaa oikein voimalla. Selitän tuhannetta kertaa: "Kun kuulee toisen huutavan, tekee itsekin mieli huutaa, niin että koitetaas miettiä jotain muuta kun sitä, miten tyhmää tää susta on!" Pikkusisko tulee ynisemään empaattisesti ja halaa isosiskoa. Voi.

7) Aamupalapöydässä lorautan yksivuotiaan puuroon liikaa maitoa. Virhe! Ennen kuin ehdin estää tai suojata ympäristön, lapsi on napannut lusikan ja alkanut roiskia puuroa ympärilleen, koska eihän se nyt pysy lusikassa. Olen edelleen hermostuneessa tilassa, nappaan lusikan itselleni ja tiuskin lapselle, joka tuskin käsittää, miksi juuri nyt ei saisikaan harjoitella omatoimista ruokailua. Väännämme siitä, kuka lusikkaa pitelee, lapsi seisoo syöttötuolissa, minä kankean sitä istumaan, se ei suostu, minä nappaan sen syliin ja yritän syöttää siinä. Roiskin nyt itsekin puuroa ympärilleni. Yksivuotias ulvoo. Isosisko juttelee empaattisesti ja taputtaa pikkusiskoa. Voi.

Mäkätysmoodi jää vähän päälle, vaikka yritän sitä vaimentaa, mutta tuntuu ihan pakolliselta osoitella lyhytsanaisesti ääneen kaikki parantamisen mahdollisuudet vielä aamupalan ja portista poistumisen välillä. Kadulla yritän jo hyvitellä, mutta en oikein onnistu, musta tuntuu. Halataan silti lujaa eskarin pihassa, Veera jää sinne, Kerttu nukahtaa melkein heti. Laitan vaunut terassilaudoituksen päälle eteisen ikkunan eteen, kuten aina. Sisällä tajuan jonkun ajan kuluttua, että täytyisi varmaan käydä laittamassa jarrut päälle tai tuoli siihen esteeksi, kun tuulee kuitenkin sen verran paljon. Kun vilkaisen ikkunasta, vaunut ovat jo vierineet keskelle nurmikkoa. Lapsi nukkuu onneksi sikeästi. Silti. Aika kaukana ollaan täydellisyydestä. Mea culpa. Mea maxima culpa.

Follow my blog with Bloglovin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti