torstai 23. heinäkuuta 2015

Remppahommia: kellarijännitys

Ryhdyimme riehumaan anopin pihamaalla remontoinnin merkeissä maalis-huhtikuun vaihteessa. Sittemmin omistussuhteetkin on saatu vaihdettua, vanha asunto myytyä ja asunto- ja remppalainaa otettua sen verran, että on uskallettu lähteä alkua pidemmälle. 

Projektin oli tarkoitus edetä vaiheittain niin, että 1) kaivetaan piharivissä sijaitsevaan Uuteen Mummulaan toimiva viemäri ja tehdään samalla sadevesiviemärit meidän Uuteen Kotiin (huom: ei salaojia, koska ei tiedetty, mille korkeudelle niitä pitäisi tehdä!), sitten 2) laajennutetaan vinttiä niin, että saadaan sinne makuutilat kaikille (nykytodellisuuden mukaisesti mahdollisimman monelle), ja lopuksi 3) rakennetaan kellariin pesu-, pyykki- ja miehiset rentoutumistilat. Nyttemmin olen tajunnut, että vielä 4) rahaa tulee edelleen palamaan nykyisen kylpyhuoneen purkamiseen, uudelleen pinnoittamiseen ja portaiden rakentamiseen sekä viimeistelyihin.

No. Suunnitelmat ovat suunnitelmia ja todellisuus toinen juttu. Kuten muukin Pori, myös Kymppäri eli Kymmenes osa eli Tiilinummi on vanhaa merenpohjaa ja Kokemäenjoen mukanaan tuoman lietteen ja muun sälän päälle rakentunutta, eli ei mitenkään erityisen jämerää peruskalliota. Hiekkaa ja savea sen sijaan. Kun joki tulvii, tulvivat myös ihmisten kellarit, jätevesikaivot ja muut reiät sopivissa kohdissa maapohjaa. Sademäärätkin ovat näinä ilmastonmuutoskurimuksen aikoina runsaita ja yllättäviä. Fiksut ihmiset eivät näille main ala rakentelemaan edes haaveita kellarista.

Mutta mepä olemme ihan omaa luokkaamme.


Koska Vanhassa Kodissa oli kolme kerrosta, ja me olimme tottuneet elämään kolmessa kerroksessa, halusimme ehdottomasti Uuteenkin Kotiin kolme kerrosta. Näin on meidän elämämme järjestynyt, ja tästä haluamme pitää kiinni. Kun Porissa tulvi, meillä ei, koska 80-luvun insinöörit olivat osanneet rakentaa kellariin toimivan pumppujärjestelmän, tai sitten talo vaan sattui olemaan oikeanlaisessa maaperässä. Kuukkari eli Päärnäinen eli Bärnäs eli Marjaniemihän on nimestään saamani käsitykseni mukaan aikanaan merelle päin kohonnut maa-alue, joka on selkeästi ollut vedenpinnan yläpuolella, toisin kuin jotkut modernimmat porilaisalueet, ja voihan olla, että meidän talo vaan oli siinä korkeimmalla ja rakennusystävällisimmällä paikalla. Kymppäri sijaitsee ihan hiukan vielä enemmän mantereelle päin, joten naiivisti haluan uskoa, että jos kadun itäpuolella on kellareihin joskus tullut vettä, se johtuu ohikulkevien junien aiheuttamasta tärinästä tai jostain muusta satunnaisesta seikasta. Meille siis voi kyllä kellariin rakentaa mitä vaan.

Kaikki eivät ole olleet samaa mieltä.

Vintin viimeistelyjen keskellä oli muutenkin vähän kisaväsymystä havaittavissa, mutta kamalinta oli se, että kun yritimme hahmottaa, me asukit ja nuo rakentajat, tulevia aikoja, aistittavissa oli selvästi - ei tulenarka vaan jokseenkin uhkaavan kostea - diplomaattinen virtahepo kaapan tienoilla. Me halusimme tietää, milloin nuo pitävät vähän taukoa, että saamme tutustua rauhassa Uuteen Kotiimme, mutta etteivät vaan pitäisi liian pitkää taukoa ja ottaisi väliin muita urakoita, jotta joskus saisimme alakerrankin käyttöön. Nuo ammattilaiset eivät halunneet sanoa mitään mihinkään, ennen kuin näkisivät, miltä kellarin maapohja näyttää sen jälkeen, kun nuoret reippaat miehet ovat sitä syventäneet puolisen metriä.

Kun yritimme maalailla toiveitamme esiin sanallisesti ja piirroksilla, kohtasimme kohteliasta hiljaisuutta. Aikataulutiedusteluihimme vastattiin ympäripyöreästi erilaisille etunimillä ja mahdollisilla työmailla.

Viime viikolla pojat kaivoivat kellaria. Mistään ei pulpunnut vettä. Keskellä lattiaa oli kuitenkin epäilyttävän pehmeä kohta. Yksi kerrallaan ja sitten muutama yhteistuumin rakennusmiehet kävivät sitä katselemassa. Aluksi kuultiin kommentti: "Ei se ny niin paha ollu ku mää pelkäsi." Sitten: "Ei mut kyl siihe iha rakentaa voi." Ja lopuksi, kuin musiikkia kellarikerrosta kaipaavan korville: "No mää voisi siihe tul maanantain vähä kattoo, alkaa massottaa ja sillai et saaraa homma käyntii."

Et kui hianoo hei!

Follow my blog with Bloglovin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti