keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Reissunaiset

Maaliskuussa vielä ajateltiin, että tehtäisiin joku äkkilähtö Italiaan loppukevään tai alkukesän aikana, kun ei Kodinvaihto-operaatiosta ja sen aikataulusta oikein vielä tiennyt. Siksi haettiin uudet passit vanhenneen, vanhenevan ja olemattoman tilalle (yhdellä meistä jalkapallo pitää passin voimassa muutenkin). Vaikkei äkkilähtö toteutunutkaan - vielä - niin pidempään suunniteltu Norjan-reissu koputtelee nyt vahvasti.

Ja koska äiti on vahvasti sitä mieltä, että lasten on hyvä vierailla paikoissa ja nähdä asioita ja ihmisiä siitä perspektiivistä, mistä äiti toivoo heidän niitä tulevaisuudessakin kokevan, eli ei liian aidatusti, pehmennetysti tai steriilisti, ja koska isä jää sittenkin kotiin remontoimaan, ja toivottavasti nukkumaan pois univelkoja, matkaan lähdetään naisissa ja julkisilla kulkuneuvoilla.

No, menomatkalle lentokentälle asti saadaan kyyti. Helsingistä lennetään Osloon ja sieltä edelleen Kristiansandiin. Ensimmäinen lento kestää 1,5h ja toinen 45min, ja vaihtoaikaakin jäi sittenkin ihan sopivasti, vajaa puolitoista tuntia. Vibeke tulee hakemaan meidät sitten kentältä. Perillä ollaan sikäläistä aikaa kahdeksan jälkeen, eli periaatteessa on mahdollista, että Kerttu menee nukkumaan lähes normaaliin aikaan, ja toivottavasti nukkuu sitten matkan ihmeistä uuvahtaneena sikeästi aamuun asti.

Seuraavan päivän ohjelmassa on eläinpuistoilua ja hengailua, ja sitä seuraavana päivänä ehkä mennään rannalle tai oleillaan muuten vaan voimia keräillen. Lento Kristiansandista Osloon lähtee muistaakseni puoli kahdeksalta illalla, eli yö ollaan vielä hotellissa, ja vasta iltapäivän puolella jatketaan Helsinkiin, josta junaillaan Poriin. Kotona ollaan kymmenen tienoilla.

Syy siihen, miksi näitä aikatauluja tässä kertailen on se, että olosuhteisiin nähden olen niihin aika tyytyväinen. Veera on reipas reissaaja, Kerttu vähän arvaamattomampi, mutta joka tapauksessa liian aikaiset tai myöhäiset liikkumiset on suljettu pois. Toisaalta yksi aikuinen ei jaksa olla kahden lapsen kanssa tien päällä kauhean montaa päivää putkeen, joten vaikka siirtymisten väliin olisi ehkä voinut jättää jaksamisen nimissä useampia päiviä, niin luulen, että tietynlainen kaipuu kotiin on itsellä jo sunnuntaiaamuna aika vahva.

Follow my blog with Bloglovin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti