sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Remppahommia: keittiön purkaminen

Ennen pääsiäistä pistimme tulevan kotikatumme palasiksi, tosin maanrakentajayrittäjän välikädellä, ja saman tien kynnimme (taipuuko se näin?!) samaisen kaivurimiehen työvoimaa hyväksikäyttäen tulevan kotipihamme nurmikon jännittäväksi savitasangoksi, joka kaiken lisäksi pyrkii siirtymään kengänpohjalinen kerrallaan anoppini kotiin sisään.

Toki kaikessa tässä on hyvä ajatus takana: hulevesiliittymä, sadevesikaivot ja piharivin uusi viemäriputki ovat kaikki asioita, jotka parantavat elämänlaatua tulevaisuudessa. Jännitettäväksi jää, täytyykö pihaa kaivaa auki tuonnempana vielä uudestaan, mutta jos täytyy, niin ainakaan nurmikkoa ei enää myllätä.

Kuluneena viikonloppuna olemme koko perheen voimin jatkaneet riehumista, hajottamista ja sotkemista.

Kun marssimme helmikuun lopussa valitsemaan uutta keittiötämme, saimme kuulla, että seuraavat mahdolliset toimitusajat olisivat viikoilla 16 tai sitten joskus kesäkuussa. Laskimme äkkiä, että joutuisimme mahdollisesti muuttamaan uuteen kotiin jo vappuna, ja sen jälkeen remonttia riittäisi ainakin muutama kuukausi tulevaisuuteen päin, joten mukavinta olisi, että edes yksi osa uudistuksista saataisiin pois alta, ennen kuin kaikki rysähtäisi kerralla päälle. Viikko 16 siis. Se on ensi viikko. Keittiötoimitus saapuu tiistaina.

Mikä sen vanhanaikaisen älypelin nimi on, sen, missä siirretään vaikka 4x4-kokoisen raamin sisällä 15 sekoitettua palaa oikeisiin paikkoihin niin, että ne muodostavat sitten ehjän ja kauniin kuvan? Se saattaa olla "meidän perhe muuttaa Miehen lapsuudenkotiin, joka on nykyistämme pienempi, ja jossa Mummu asuu edelleen", mutta en ole ihan vakuuttunut. Voi olla joku muukin.

Tiesimme toki, että meidän Koti on myyntimielessä harvoin tarjolla -osastoa, joten se suurella todennäköisyydellä menisi kaupaksi ennemmin kuin myöhemmin, mutta ensimmäinen kauppa syntyi niin äkkiä, että uuden Mummulan remontti täytyi pistää käyntiin todella kovilla kierroksilla. Se oli onni, koska vaikka takapakkia tulikin, niin toinenkin kauppa alkoi muodostua sen verran vauhdilla, että duuni ei todellakaan ollut alkanut liian aikaisin. Nyt ollaan siinä pisteessä, että Mummun vanha keittiö on yhtä ylä- ja kahta alakaappia sekä yhtä laatikostoa vaille purettu ja soveltuvin osin siirretty uuteen Mummulaan. Huomenna puretaan loput, että päästään tekemään seiniin pohjat ja maalit.

Siskot ja äitipuoli tuumaustauolla.
Tai purettaisiin ja maalattaisiin, jos asentaja suvaitsisi ilmoittaa, milloin on tulossa asentamaan meidän uuden keittiön. Pari viikkoa sitten varmisteltiin jo Puustellista, että mitenkäs sen asennuksen kanssa, että jos kamat tulee tiistaina, niin tuleeko asentaja myös, vai milloin tulee. Soittelee, sanoi myyjä. Varmaan ihan lähipäivinä? Varmasti.

Suhteellista on elämä ja lähipäivien pituus tietenkin. Ihan jonkun verran tässä itseä kuitenkin tuskastuttaa se, että alun perin puhuttiin, että järjestetään Mummulle joku reissu siksi aikaa, kun keittiö on mullin mallin, ettei tarvitse siellä keskellä elellä, mutta eipä järjestetty, kun ei tiedetty mihin päiviin reissu järjestettäisiin. Jännätään nyt, soiko puhelin huomenna, ja mitä luurista kuuluu: joko ehditään laittamaan ne seinät, ja anoppi saa kestää miniänsä ja poikansa järjestämää hävityksen kauhistusta vielä muutaman ylimääräisen päivän, tai sitten asentaja ja kotirauha tulevat äkkiä, ja me saadaan roiskia maalia uusiin kaappeihin kaikessa rauhassa joskus tulevaisuudessa.

Follow my blog with Bloglovin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti