Joo, nii, tänä aamuna heräsin 5.06, ne kävi mulle vuorotellen sanomassa et pitäis nukkua, mut jos ei nukuta niin ei nukuta! Tiedän, et iskä ei taivu, niin sitten maltan olla hiljaa, mut jos se menee takas omaan sänkyyn niin totta kai yritän äitiä, kyllähän se ottaa syliin, jos hätä on. Tosin viime aikoina sekin on alkanut hankalaksi. Ja kyllähän mäkin tiedän, et joskus on oikea hätä, sattuu tai on kauhea suru, ja joskus vaan harmittaa kun asiat ei mee niinkun haluisin. Mut on sekin oikeesti ärsyttävää ja turhauttavaa ja raivostuttavaa!
Sitten huusin että Veea, tuu alas! mutta se vaan nukkui.
Päiväkodissa on tosi kivaa! Aamulla en malttais odottaa, että lähdetään. Ishi (aikuiset ihmettelee, koska muilla sisaruksilla on iskä, mut hei, mä otan vaikutteita ympäristöstäni ja konstruoin oman todellisuuteni!) lähtee töihi, Veea menee kou-uu ja mä meen päiväkotiin. Osaan pukea ja riisua aika hyvin ittä, mut äiti auttaa kyllä. Ja mä muistutan sitä joka aamu, että kasteen tai sateen jäljiltä märän pyörän satulan päälle pitää laittaa pushi! Mitenköhän se oikein pärjäis ilman mua? Ihan reippaasti se siihen naulakoille jää, kun ensin annan sille halauksen ja pusun ja sitten juoksen aamupuuropöytään.
Mulla on omia kavereita päiväkodissa, ja me ollaan paljon ulkona. Tykkään katsella puita!!! ja lintui ja koi-ii, ja kaivaa hiekkaa ja tehdä kakkuu. Sisälläkin me leivotaan, ja nyt kyllä kotonakin olen ihan uudella tarmolla mukana kokkailussa. Eshu vaan päälle ja haluu maishtaa!
Iskä yleensä hakee mut iltapäivällä, me ehditään kotiin ja mummuu moikkaa just ennenkun äiti tulee. Meillä on aina ollu semmosia rakennusmiehiä täällä uudessa kodissa, ja mä oon tykänny niistä paljon, mutta nyt niitä ei nää enää. Kuulemma se ihana tulee vielä laittamaan saunan ikkunan ja vähän listoja, toivottavasti mä olen kotona silloin. Kukaan ei tunnu tietävän, että milloin.
Mut nyt meillä on alakerta, tai keea-i! Ensin ajattelin, että se on pevottava paikka, kun siellä ei vaoo ove, on pimee, mutta sitten mulle näytettiin, mistä valo tulee, ja nyt uskallan kyllä mennä sinne vaikka yksin. Pesukoneen ohjelmavalitsin on ihana: kun sitä kääntää, tulee valoja, mutta harmi kyllä myös piippaus, joka hälyttää aikuiset ja sitten ne tulee hakemaan mut pois.
Kun nyt on vähän ollut nuhaa ja vielä poikkeustilannetta - ensin äiti oli yhden päivän kokonaan jossain teillä tietymättömillä ja minäkin sen päivän lepäilemässä mummun kanssa, ja sitten iskä oli monta päivää Maako kanssa eissuu - niin tässä on nyt vähän kierroksilla ja odottavalla kannalla, että mitäs seuraavaksi. Tulee sitten heräiltyä semmoisiin aikoihin, kun ei kukaan innoissaan pidäkään seuraa tai tykkää hyvää kiipeilyharjoituksista. Äiti selitti, että se vie mut tänään nukkuu jo tosi aikasin, kun olen kuulemma aika väsyneen oloinen. Ite se on joka sanoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti