Seitsemänvuotissynttärit

Kiitos, Mari!

Tästä oli taannoin jo puhetta: ensimmäisillä kerroilla lasten synttärien järjestäminen oli jännää ja kivaa ja lähinnä viihdettä aikuisille, koska ihan pienet juhlakalut eivät itse oikein ole kärryillä koko touhusta. Kun Veera oli pieni, mammajengillä oli jos jonkinmoista pippaloa vähän väliä, lasten kanssa ja joskus myös ilman, mikä oli hienoa, mutta sitä mukaa, kun äidit palasivat töihin, biletys väheni.

Minulla on ollut lasten "kaverisynttäreitä" ja kaverisynttäreitä järjestäessä kaksi periaatetta, tai ehkä kolme, mutta koska tämä ei ole espanjalaisinkvisitio, niin katsotaan sitä viimeistä sitten... Siis ne kaksi periaatetta ovat olleet: 1) ei liikaa vieraita ja 2) omat nurkat on parhaat nurkat.

Ensimmäisinä vuosina riitti, että kutsui kotiin ne omat kaverit, joilla oli samanikäiset lapset, siinä oli sopiva määrä. Sitten lapsella alkoi olla omia mielipiteitä ja omaa sosiaalista elämää, mutta ei kuitenkaan vielä sen ikäisiä kavereita, joita olisi viitsinyt kutsua ilman aikuisia. Siinä kohtaa oli tutustuttava lapsen kaverien vanhempiin, mikä muutenkin avasi elämään uuden ulottuvuuden, mutta myös synttärien suhteen loi uudenlaisen tilanteen: vieraslista pitikin määritellä ensisijaisesti lapsen ja vasta toissijaisesti omien intressien mukaan.

Kolmevuotissynttärit oli varmaan ensimmäiset, jolloin pidettiin kaksi kaverikattausta. Ihan vaan siksi, että toisella painotus oli lasten touhuissa, ja toisella aikuiset kahvittelivat enemmän keskenään sillä aikaa, kun lapset leikkivät naapurihuoneessa (oho, tulipa haikea olo!). Ilmapallot ja folionaruverho olivat normilelujen lisäksi tarpeellinen määrä viihdettä.

Nelivuotissynttäreiden kaverikattaukselle ei enää aikuisia kutsuttu, ja siksi vierasmäärä jäi raa'asti neljään (tai viiteen). Kun töissä kaitsen isompia lapsia, en enää kotona jaksa monitoroida suurta määrää vieraampia tenavia. Nyt oli oikein teemakin, ja tehtiin hurja seikkailutunneli bilispöydän ympäri, soitettiin kammottavia äänitehosteita ja ongittiin toki myös ja oli tehtäväpassit ja muuta. Vastapainoksi puuhatäteilystä palkitsin itseni järjestämällä toisen kattauksen, johon kutsuin myös äidit itselleni seuraksi. Puuhasetä ei tainnut saada erityistä palkkiota, mutta mainittakoon vielä näin monen vuoden jälkeenkin, että kyllä on Mies puuhasetien parhaimmistoa (CV:stä löytyy toki myös koko joukko lähipuistossa vietettyjä futissynttäreitä).

Viisivuotissynttäreiden vierasmäärä oli viisi (tai kuusi). Ikä taisi vielä sanella, että vieraat edustivat vain yhtä sukupuolta. Ikä saneli myös sen, että bileistä puhuttiin etu- ja jälkikäteen tarhassa, ja äiti puri hammasta, kun tiesi, että sosiaalisesti suuntautuneella tyttärellä olisi kyllä ollut kutsuttavia enemmänkin, ja väkisinkin jonkun mieli pahoittui. (Maijulla oli aina ihan superhienot synttärit, kun vieraita oli koko luokallinen ja vähän ylikin - retrospektiivisesti nostan hattua laajassa kaaressa Marja-Liisalle ja Pasille! Terkkuja!) Saippuakuplia ja ongintaa sekä yleistä touhotusta oli ohjelmassa, koska olin raskaana, enkä jaksanut keskittyä kovasti mihinkään.

Sitten oli kuusivuotissynttärit, ja meillä oli vauva. Yhtäkkiä en halunnutkaan meille kotiin yhtään ketään lisäämään kaaosta, vaan kodin ulkopuolella pidettävät synttärit olivat ihan superjuttu! 10 kaveria kutsuttiin urheilutalolle. Aktiviteetit ja osa tarjoilusta löytyivät talon puolesta, ja meiltä järjestyi onneksi isoja sisaruksia ja aikuisia juhlijoita vahtimaan. Mainio juttu.

Seitsemänvuotissynttäribileet pidetään huomenna. Ei vieläkään meillä kotona, koska täällä on joku remontti vielä käynnissä. Enpäs vielä kerro enempää, mutta odotukset on kovat.

Kolmas periaate on se, ettei kuulu nähdä liikaa vaivaa. Mutta helposti lähtee homma lapasesta.

Follow my blog with Bloglovin