torstai 9. lokakuuta 2014

Miksi? Minä!

Nyt on kulunut 54 viikkoa siitä, kun jäin äitiyslomalle. Viimeisen reilun kuukauden ajan (suunnilleen muuten yhtä kauan, kun Kerttu on jo selvästi ymmärtänyt puhetta ja yrittänyt kävellä) olen huomannut omien ajatusteni pyörivän enemmän ja enemmän sellaisissa asioissa, jotka olen sivuuttanut viimeisen vuoden ajan: työ, omat harrastukset, omat ajatukset. Oikeastaan nämä asiat ovat nousseet mieleen kysymyksinä siitä, mitä ihan oikeasti haluan tehdä, millaista haluan arkeni olevan, ja mistä asioista nautin.

Veera on jo eskarilainen.
Tein pari viikkoa sitten hurjan irtioton: lähdin kotoa aamulla kymmenen junalla, osallistuin hienoon tilaisuuteen toisella puolella maata ja palasin takaisin puolen yön aikaan. Naureskelin itsekseni, että viisi vuotta sitten, kun edellisen kerran olin melkein vuoden ikäisen tytön äiti, varasin pitkän viikonlopun New Yorkiin, että saisin olla ihan itsekseni minä; nyt on glamour elämästä jo niin kaukana, että oma itse löytyy Suomen rajojen sisäpuolelta... No mutta, ajatus oli siis sama: nauttia tylsyydestä, istumisesta ja siitä, ettei voi tehdä mitään ns. hyödyllisiä kotitöitä, ja tehdä siinä samalla kuitenkin jotain kivaa ihan omilla ehdoillani. Suosittelen.

Kerttu osaa ottaa rennosti.
Olen aina tykännyt ajatusteni jäsentämisestä ja järkevöittämisestä kirjoittamalla, mutta aikuisena sille ei muka ole ollut aikaa. Töissä sitä ja tätä ja kotona vielä kaikenlaista. Nyt kun on vuoden verran saanut pienentää oman elämän piiriä ihan luvan kanssa ja kiire on hävinnyt, tuntui melkein siltä, että sanoja pulppuaisi ulos heti, kun ottaisin eteeni tyhjän paperin ja kynän. Onneksi on nämä tietokoneet, näpyttämällä sanat saa nopeammin kiinni! Otin siis junaan koneen mukaan ja päätin antaa sanojen tulla. Siinä monen tunnin matkan aikan huomasin ajatelleeni vuoden mittaan kaikenlaista, ja tietäväni näköjään vastauksia niihin omiin kysymyksiinikin. Sitä jatkan tässä. Sen lisäksi haluan pysäyttää aikaa, joka ruuhkavuosina kulkee liian lujaa. Ja aina pitää kysyä "miksi?" ja ihmetellä.

Kokonaisuus on suurempi kuin osiensa summa. Minä olen enemmän kuin äiti, vaimo, äitipuoli, sisko,  tytär, ystävä ja naapuri.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti