lauantai 11. lokakuuta 2014

Tulossa: yksivuotissynttäribileet

Tänään mennään lasten serkkupojan 8-vuotissynttäreille! Kutsu on käynyt tälle lähisukulaisporukalle, joka vakiona nauttii synttärikahvit jomman kumman veljeksen kodissa lasten syntymäpäivien yhteydessä. Vaikka jengi on yleensä aina sama, me silti Kaisan kanssa joka kerta joudutaan laskemaan erikseen (vaikkakin yhdessä, toistemme varaan laskien), että kuinkas monta kuppia, lasia ja lautasta pöytään nyt kullakin kattauksella laitetaan.

Pientä hämmennystä aiheuttaa tänä vuonna se, että tämän serkkupojan ja Kertun synttäripäivät ovat kahden päivän päässä toisistaan. Sisarusten kahvituksia on yhdistetty ennenkin, mutta serkusten yhteisjuhlat, kun eroa iässä ja kiinnostuksen kohteissa erityisesti tässä elämänvaiheessa on melkoisesti, eivät kyllä nyt olleet vaihtoehto. Ja kun viikonloput kuluvat erinäisissä turnauksissa ja muissa menoissa, niin Kertun huomioiminen jääköön nyt sukulaisten osalta suosiolla ensi kuun puolelle.

Mutta kun minä olen tämmöinen kutsuihminen, niin tottakai lapselle pidetään kaverisynttärit! Oikeasti se on siis tietysti tekosyy, että äiti saa kutsua omia kavereitaan kylään. Ikävä kyllä jotain rajaa on vedettävä, koska kukaan ei nauti 50 vieraan lapsen seurasta meidän 64 neliön seurustelukerroksessa, josta vie rappuset sekä ylä- että alakertaan ja vielä ulko-ovi pihalle... Ja siksi paikalle on kutsuttu muutama sellainen superkiva nainen, jolla on 0-3-vuotiaita lapsia. Vanhemmat sisarukset ja isät saavat tulla, mutta juhlat järjestetään äitien ja pienten lasten viihtyvyyttä silmällä pitäen.

Kielsin tuomasta lahjoja. Yksivuotias ei ihan ymmärrä, että nämä ovat sen bileet, eikä se ymmärrä vielä lahjojen saamisenkaan päälle. Se löytää tuolta naapurihuoneesta edelleen joka päivä itselleen uusia tavaroita, vaikka niitä siltä yrittäisi piilotella. Kolmen isomman sisaruksen jäljiltä kamaa riittää, vaikka karsintaa on tehty säännöllisesti.

Toisaalta jotain ohjelmaa pitää olla, ja koska juomalaulut, onginta tai poliittiset väittelyt eivät nyt vaan tule kyseeseen, varasin paikalle lastenvaate-esittelijän... Niin että jos on ihan palava tarve päästä niistä rahoista eroon, niin lahjan sijaan voi ostaa omalle perilliselle vaikka rukkaset. Eikö ole ihan pätevä ajatus..? Toivon silti todella, että mun kaverit tietää, että esittelijä on sivuosassa. Tärkeintä on, että vieraille tulee jotain yhteistä touhotettavaa (tai ihmeteltävää), niin että toisilleenkin tuntemattomilla on lastenkin lisäksi jotain helppoa puhuttavaa.

Vielä on tarjoilut suunnittelematta loppuun. Sosekeittoa meinasin, kun se sopii sekä pienille että aikuisille, ja jotain sormiruokajuttuja, mistä voi koota jonkun salaatintyyppisen, jos ei tykkää mutustaa niitä yksi kerrallaan. Kakkua tuskin tulee... Ellei sitten tekisi sokerikakkupohjasta myös pienen pieniä biittejä? Siihenkin voisi kehitellä vähän buffettitouhua - joo! Create your own trifle, on the spot! Superidea! Katsotaan mitä tästä tulee!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti