keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Paluu arkeen

Mies siis palasi viiden yön reissusta maanantaina. Esikoisen syysloma loppui ja maanantai oli ensimmäinen eskaripäivä yli viikkoon. Olisin voinut heittää kehiin sellaiset tuuletukset, ettei edes afrikkalaisilla jalkapallokentillä sellaisia nähdä! Sen sijaan otin kunnon päiväunet.

Tervehdin teitä, yksinhuoltajat, kunnioituksella ja myötätunnolla. Johtuupa statuksenne parisuhteen loppumisesta tai leikillisemmin puolison työvuoroista, harrastuksista tai reissutöistä, tosiasia on, että lapsellisen arjen pyörittäminen yhden aikuisen voimin on haastavaa ja väsyttävää, ja vaatii etukäteissuunnittelua, luovuutta, nöyryyttä ja pitkää pinnaa. Pelkästään ruokahuollon pyörittäminen vaatii ainakin minun mielestäni hurjasti mielikuvitusta ja tehokkuutta, jos ei mieli syöttää lapsilleen ja itselleen nakkeja, lihapullia, kananugetteja tai muita muoviin pakattuja prosessoituja eläimenlihoja ihan joka päivä, ja jos aikoo viettää aikaa muualla kuin keittiössä kokaten, syöttäen tai siivoten. Tähän lisäksi päiväunien, ulkoilujen ja kauppareissujen keskenään lomittaminen, hygieniasta huolehtiminen ja lasten viihdyttäminen ja niiden perässä juokseminen... Huh.
Kuvittele kauluslisko vipeltämässä.

Mustaa huumoria, jonka ymmärtänette: kun puoliso harrastaa jotain aktiivisesti tai on paljon pois kotoa, lasten hoidosta vastaava henkilö huokailee, että pitäisi varmaan erota, että saisi lomaa edes viikonlopun verran kahden viikon välein.

Itse en kehtaa valittaa omasta tilanteestani nyt ollenkaan. Joskus on nimittäin ollut sellainenkin aika, kun treenejä ja pelejä on ollut suunnilleen jokaiselle viikon illalle. Tällä hetkellä aikataulu on paljon löysempi, ja tasaisempi. Lisäksi, koska kotivanhemmuusnakkia ei tällä kertaa jaettu ja olen kantanut yövalvontavastuun yksin, mies on patistanut minua lepäämään päiväsaikaan ja vielä tehnyt sen hyvin helpoksi takavarikoimalla imurin ja kattilat itselleen ainakin ensimmäisiksi 8-9 kuukaudeksi. Tiedän, että minut on melkein hemmoteltu pilalle.

Mutta että on se vaan ihanaa, että päivät rakentuvat taas normaalin arkirutiinin varaan! Päiväunirytmi tosin tulee tässä piakkoin varmasti muuttumaan, ainakin jos yöt jatkuvat rauhallisina (viime yönä lapsi tosin heräsi yhdeltä yöllä vaipastaan vapautuneeseen voimakkaaseen hajuun, joka vaati ripeitä poistotoimia kirkkaasti valaistuissa saniteettitiloissa, minkä jälkeen nukahtaminen vei taas aikansa, joten nyt jännitetään, miten tuleva yö sujuu), mutta muutokseen on helpompi sopeutua, kun kehykset ovat tutut.

Follow my blog with Bloglovin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti