maanantai 15. kesäkuuta 2015

Aikaansaajat ja aikaansaattavat

Nämä kaksi ensimmäistä viikkoa täällä uudessa Kodissa ovat tuntuneet jokseenkin jänniltä. Talo on tuttu jo ennestään, olemme asettuneet niin hyvin kuin nyt suinkin näihin väliaikaisesti niukkoihin neliöihin on mahdollista asettua, arki rullaa - mutta siihen kuuluu olennaisesti timpuri & kumppani & poika.

Kerttu herättää säännönmukaisesti, ja tietenkin välillä säännöstä poiketen, vähän ennen kuutta, Mies lähtee töihin puoli seitsemältä, aamuhommia hoidellaan ja Veeraa maanitellaan mukaan vaihtelevassa järjestyksessä, mutta kuitenkin niin, että yhdeksän tienoilla raksamiesten saapuessa meillä mieluusti olisi jo päivävaatteet päällä ja aamupala syötynä.

Keittiön ikkunasta voi tarkkailla, miten pienokainen uinuu
päiväuniaan sirkkelin laulaessa suloisesti lauluaan. Keittiössä
ruokaa laittaessa saa väistellä ohi suhahtelevia kakkos-
kakkosia, moottorisahoja ja teollisuusimureita.
Miehet ovat paikalla noin kahdeksan tuntia päivässä, hommien luonteesta vähän riippuen. Hommien luonteeseen ovat kuuluneet rakennusmateriaalipinot ja sirkkeli nurmikolla, nyt myös nostin talon päädyssä, kuistin katolle johtavat tikkaat ja se, että ne matskut, jotka eivät mahdu vintin pikkuikkunasta sisälle, kulkevat vintille manuaalisesti eteisen ja keittiön halki. Hommien luonteeseen kuuluu myös omanlaisensa äänimaailma, joka toki vaimeni huomattavasti kerrosten väliin puhalletun villakerroksen myötä, mutta oli yhden pitkän tuntuisen päivän hyvin kuuluva, kun miehet rakensivat paritalon väliseinän palosuojausta sellaisessa sijainnissa, johon päästäkseen oli käytettävä tikkaita, joita ei voinut sijoittaa muualle, kuin vintin normaalisti suljettuna pidetylle ovelle, joka nyt oli tikkailla blokattu auki, jotta aukosta voisi kulkea keskeyttämättä kaikkia hommia.

Täytyy myöntää, että raksamiesten läsnäolo (lisättynä energiapyörteeseen, jonka pää asettuu vähän alle metrin korkeuteen) vie voimia ja hiukan häiritsee kotiutumista, mutta kuitenkin vähemmän kuin uskoisitte. Kyse on kuitenkin asenteesta ja odotusten suhteuttamisesta todellisuuteen: oli tiedossa, että talon läpi rampattaisiin mahdollisesti koko kesän ajan, mutta itsepä sitä halusimme, eikä vaihtoehtoa oikein ole. Lisätilaa tarvitaan. Työn jäljen on kestettävä päivänvalo. Työn on silti tapahduttava mahdollisimman ripeästi.

Ja saanen sanoa: aika lottovoiton saimme puhelinnumeron muodossa, kun Leilan ja Mikan luona kävin tiedustelemassa heidän muutaman vuoden takaisen remonttinsa antamia opetuksia. Tämä meidän timpurimme tulee suvusta, jossa samoja hommia on tehty merellä ja maalla sijaitsevien rakennelmien kimpussa jo pari-kolme sataa vuotta. Käytännöt ja periaatteet ja asenteet on opittu sukupolvesta toiseen työmaalla ensin apupoikana ja sitten työkaverina pyöriessä, melkein kaikki on nähty jo omalla uralla, ja jos ei ole, niin lähipiirissä on muita, jotka asiasta tietävät varmasti. Lähipiirissä on muutenkin eri aloilta sellaisia tyyppejä, joiden kanssa työskentely sujuu mutkattomasti ja ilman viiveitä, aikaa ei tarvitse kuluttaa toimintatapojen tunnusteluun ja yhteensovitteluun, vaan hommat hoituu ja luottamusta pidetään yllä.

Tilannekuva kahden viikon takaa.
En usko, että nuolaisen liian aikaisin, kun julistan nyt, että olen tavattoman tyytyväinen asioiden tämän hetkiseen tilaan. Kolme viikkoa sitten maanantaina kylmältä vintiltä vielä vietiin viimeisiä menneiden sesonkien vaatteita pois, toissa viikolla lattia oli käytännössä valmis, viime viikolla saatiin seinärakenteet kohdilleen ja tänään kävin mittailemassa kampauspöydän paikkaa tilassa, joka odottaa enää huomenna saapuvia eristeitä ja paikalleen naputeltavia pintamateriaaleja. Saatiin jo varovainen arvio valmistumisajankohdastakin, joka tietenkin on aiemmin, kuin se ihan ensimmäiseksi annettu arvio, koska ammattilainen ei mene lupaamaan enempää, kuin minkä varmasti pystyy toimittamaan.

Kolme viikkoa. Talvella odoteltiin kolme viikkoa, että joku vastaisi puhelimeen, että saataisiin pihariviremonttia eteenpäin. Nyt on samassa ajassa saatettu aikaan vähän enemmän.

Follow my blog with Bloglovin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti