Jostain syystä on säännöllisin väliajoin tullut kärryttelyn yhteydessä puolituttujen tai ventovieraiden aikuisten kanssa varsinkin päiviteltyä sitä, että kyllä on lapsella ihana olla, kun saa tuossa maata vaunuissa raikkaassa ulkoilmassa ja nukahtaa sinne, kun joku niitä työntelee pitkin mukavasti rahisevia hiekkateitä (Kuukkarissa kun oltiin).
Mutta ei se vaan kuulkaa niin ole, että pienellä viattomalla lapsella muka aina olisi asiat paremmin kuin maailman totuuksien keskellä harppovalla aikuisella!
Miettikääpä vaikka tätä: paistettiin lättyjä. Kuvitelkaa se tuoksu. Nähkää se pienten rapeutta merkitsevien reikien ilmaantuminen kypsyvään lättyseen ja kuulkaa se pieni tussahdus, kun valmis lätty käännetään välineellä pinon päällimmäiseksi.
Sitten otetaan lautanen, nostetaan lätty siihen, lusikoidaan vähän vaahdonnutta kastiketta ja hilloa päälle. Kyllä näyttää täydellisen herkulliselta!
Ja miltä näyttää sama annos yksivuotiaan lautasella:
Follow my blog with Bloglovin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti