Eih.
"Mitä se sano?"
"No että siellä oli joku mies, joka yrittää ottaa lapsia kiinni. - - - Mitä se sitten tekis?"
"Mä en tiedä. Mitä sä luulet?"
"No emmä tiiä!"
"No juu. Sepäs se. Ehkä se veis johonkin paikkaan mistä ei löytäis heti kotiin. Mäkin kuulin siitä pakettiautomiehestä, tai näin facebookissa että joku kerto siitä. Se on vähän hölmö juttu kyllä."
"Ai miten nii?"
"No kun siitä ei tiedä, mitä oikeesti tapahtu, ja se juttu niinkun oli jo. Sitten kun sitä jaettiin, niin ihmiset pelästy ja kun lapset kuulee että aikuiset pelästyy, niin sitten niille tulee paha mieli. Vähän niinkun turhan takia."
"Mä kyllä haluisin että Mummu saattais mut."
"Niin. Mut mä kyllä haluan uskoa, että täällä on turvallista. Enkä mä halua että sä pelkäät tässä tutuilla kulmilla. Tuskin tuolla kukaan kököttää nyt odottamassa neljättä päivää samassa paikassa että pääsee pelottelemaan lapsia. Varmasti on ihan turvallista mennä kouluun ja kaverien luo. --- Mutta kyllähän maailmassa on tyhmiä ja pahoja ihmisiä, tiedäthän sä sen."
"Joo."
"Niin mitä sä teet jos sulle tulee sellanen olo että kaikki ei oo niinkun pitää? Jos vaikka joku ihan vieras ihminen tulee juttelemaan ja tarjoo tai pyytää jotain?"
"Mä kerron tutulle aikuiselle."
"No joo, aina pitää kertoa aikuiselle. Ja jos aikuinen näkee jotain outoa, niin sen kuuluu kertoa poliisille, eikä hälytellä ihmisiä facebookissa, niin sitten poliisit osaa tulla vähän vahtimaan. Mutta jos joku tulee juttelemaan ja tulee outo olo siitä, niin mitä sä teet sillä hetkellä?"
"Meen pois."
"Mitä jos se tulee sun perään?"
"En tiiä. Juoksen?"
"Joo ja huudat kovaa. Sulla on niin kova ja kirkas ääni ettei sulla oo mitään hätää, kaikki pelästyy varmasti! Sitten tulet kotiin ja kerrot aikuiselle. Ja se on ihan sama onko se mies vai nainen vai jotain koululaisia jotka sanoo tai tekee jotain outoa, samalla tavalla tehdään aina, eiks niin?"
"Joo."
Jos joku kaveri sanoo tai tekee jotain, mikä ei pikku-Veeran mielestä ole oikein, niin Veera sanoo ei. Jos tarvitsee, niin voi sanoa melkein tai kokonaan vihaisesti, että "mulle ei saa tehdä noin." Tämä opeteltiin niihin aikoihin, kun puhe alkoi luistaa.
Vuosia sitten, kun ollaan ekoja kertoja reissattu yhdessä niin, että Veera ei ole enää istunut oletusarvoisesti rattaissa vaan ollut jo itsenäinen liikkuja, on käyty läpi se, että äidin vierestä ei saa lähteä, koska voi käydä niin, että lapsi menee hukkaan, eikä se, joka lapsen sitten löytää, ehkä löydäkään äitiä - ja voi olla, ettei se edes halua etsiä äitiä. Silloin on ekan kerran - ja sitten joka reissulla kotimaassa ja ulkomailla - käyty läpi se, että vaikka maailma on hyvä paikka ja täynnä kivoja ihmisiä, niin joukossa on myös pahoja ihmisiä.
Tavaroista pitää pitää huolta, koska vaikka kaikki tietää, ettei toisten omia tavaroita saa ottaa, niin joskus joku ei sitä muista. Ja joku saattaa ottaa toisen tavaraa tahallaankin. Tämä käytiin läpi, kun koulu alkoi.
Mutta minä en suostu opettamaan lapselleni varmuuden vuoksi, että omat kulmat on vaaralliset - kun ne ei ole. Maailmassa tapahtuu pahaa, mutta jos ei sen takia uskalla lähteä ulos kodista, ei kyllä kohtaa paljon hyvääkään.
Jos naapurissa vedetään suonensisäisiä huumeita, katsotaan, miltä neula näyttää, ja kerrotaan, ettei niihin kosketa IKINÄ, ja kerrotaan, että ihmiset, jotka käyttää huumeita tai juo paljon alkoholia voi käyttäytyä oudosti. Niitä kannattaa väistää. Jos jossain on paljon kovaäänisiä nuoria miehiä, voi olla hyvä idea väistä niitä. Jos vieras ihminen tulee kadulla kyselemään tai tarjoamaan jotain, kun oma aikuinen ei ole mukana, sen kanssa ei jäädä juttelemaan. Varmuuden vuoksi voi juosta pois ja huutaa mennessään.
Maalaisjärki ja toimintatavat pitää opettaa lapselle. Sen sijaan ei pidä valehdella, että maailma olisi pelkästään hyvä tai pelkästään paha. Näin minä ajattelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti