Viikonlopputunnelmia

Joku tässä huushollissa painostaa vaimoaan otsatukkahenkilöksi, vaikka vaimo vastustelee, koska on a) huono parturiajanvaraaja, b) ylipäätään vastahakoinen käymään läpi monimutkaista prosessia mahdollisten aikojen kartoitus - ajan varaus - paikalle vaivautuminen - aloillaan istuminen - palvelun korvaaminen rahalla, kun periaatteessa käsityötaitoinen henkilö voisi tasoitella otsiksensa itse ilmaiseksi muutamassa minuutissa, c) kokeillut vaihtoehtoa b) ja käytännössä epäonnistunut ja hankkinut määräaikaisen lempinimen merja. Vaimo onnistui perjantaina varaamaan ajan seuraavaksi aamuksi. Vaimo saapui kotiin, esitteli miehelleen kampauksen, Mies silitti otsatukan suoraksi varmistaakseen sen riittävän pituuden, mitä kaksivuotias parahiksi pöllähti todistamaan, katsoi sen jälkeen äitiään vakavan osaaottavasti ja totesi: "Isi laittoi sun tukan tollee humasti. Kui?"

Sama pariskunta oli yrittänyt ensin järjestää joulua ulkomailla, sitten edes merellä ja tullut lopulta siihen tulokseen, ettei kumpikaan saa itseään motivoitua päätösten saati järjestelyjen tekemiseen. Eli kotijoulu ilman kommervenkkejä. Sen sijaan lähdettäisiin aikuisten kesken johonkin muuten vaan. Mahdollisia viikonloppuja on enintään joka toinen, koska kaikkien lasten läsnäollessä ei ole mieltä lähteä aikuisten kesken mihinkään. Lisäksi on kaikenlaista muutakin. Joulukuun ensimmäinen viikonloppu voisi olla hyvä, mitään ei ole buukattuna. Lähdetään eksoottiseen Turkuun! Pitäisi sitten varata varmuuden vuoksi pöytä hyvästä ravintolasta ja hotellikin. "Sano mulle, mikä ravintola, niin mä varaan." Vaihtoehtoja on, hyvää sisäpiiritietoa myös, vahvat mieltymykset löytyy, mutta vasta viikkoa ennen saadaan päätettyä ja aletaan varailemaan. Jokainen niistä kelpuuttamistamme ravintoloista on täyteen varattu. Eipä tullut mieleen, että on pikkujouluaika ja itsenäisyyspäivän aatto. Ei lähdetä Turkuun sitten. Mennään Buccoon ja päästetään tytöt silti yökylään Mummulaan. Tähän vanhempi tytät: "Ei! Mä haluan että te menette kauas pois! Ettekste vois mennä porilaiseen hotelliin? Sitä paitsi hotellista sais parempaa aamupalaakin."

Kun ei lähdetty Turkuun, saatiin joulukoristeet lopulta paikalleen ja askartelupaja levitettyä salongin pöydälle. Kerttukaan ei alkuhämmennyksen jälkeen enää oudoksunut otsatukkaa. Veera kesti ajatuksen siitä, että vietämme yön samalla tontilla. Oli kiva, ettei tarvinut matkustaa yli sataa kilometriä saadakseen ihan säällistä snobisteluruokaa ja ihanan ammattimaista palvelua - Buccon keittiömestarin menu oli hyvä, ja viiniäkin kuvailtiin vähän tarkemmin kuin määreillä "semmonen italialainen punaviini", mihin myös olen lähimenneisyydessä törmännyt. Seura oli hyvää, paitsi että vieraskoreampia oltaisiin voitu leikkiä, ettei harvinaista kahdenkeskistä iltaa olisi kruunattu typerällä riitelyllä. Lisäksi kolautin yöllä otsani vessan ovenkarmiin, mutta se nyt oli tietysti vaan karman tasapainotusta... Ja aamulla, kun ovi kävi puoli kymmeneltä, ja jähmetyimme esittämään nukkuvia siltä varalta, että lapset harhautuisivat yläkertaan, ne kävivätkin vain hakemassa joulukalenterit ja painuivat sitten samantien takaisin Mummulaan. Jiihaa!