Ave Carissimo

Täällä Kertun pitäisi nukkua
suloisesti tähtitaivaan alla.

Oi rakkaani, joka säästit minut vuoden alusta asti aamuherätyksiltä heräämällä itse, vaihtamalla nukkumapaikkaa, vartioiden pienimmäisesi unta oman leposi kustannuksella ja antamalla minun nukkua puoli yhdeksään asti, takaisin kuolevaiseksi palannut vaimosi tervehtii sinua tänä ensimmäisenä arkiaamuna tavallistakin lämpimämmin tuntein!

The Crib. Huomaa PIP Studiosin Birds of Paradise
-kuosi aloittelevalle lintubongarille.

Täällä Veeran pitäisi saada nukkua rauhassa.
Sanoo nukkuvansakin, en usko,
ettei muka herää siskon kiljuntaan.

Viimeisen kuukauden aikana Kertun yöelämässä tapahtunutta:

• lapsi nukahti säännöllisesti klo 20.15-20.30 välillä, heräsi uuteen päivään ensin kuuden jälkeen, sitten pikku hiljaa yhä aikaisemmin, mutta palasi jälleen noin 9,5-10 tunnin yöuniin (lisänä päikkärit noin klo 8.45-10.30 ja 14-15.45)
• vaikka yöimetykset olivat pannassa, lapsi heräsi silti lähes joka yö ainakin kerran kolmen - neljän tienoilla huhuilemaan lähimmäisen perään, mutta rauhoittui melko nopeasti, kun sille lykkäsi tutin suuhun - syytä ei voi tietää: kenties ikenet juilivat, ehkä lisääntynyt itsenäisyys pisti miettimään syntyjä syviä, levottomat jalat saattoivat sinkaista tytön rakettimaisesti pystyasentoon, paholaislapsi tunkeutui mahdollisesti pintaan yön pimeinä tunteina..?
• joululomalla oli tarkoitus saada aamu-uneen lisää pituutta myöhentämällä ekoja päikkäreitä ja lyhentämällä toisia
• suunnitelma ei toteutunut, koska lomalla oli muutakin tekemistä kuin pohtia päiväunirytmejä ja hurjaa vauhtia paraneva motoriikka siirsi muutoksissa etusijalle pinnasängyn siirtämisen pois yläkerran portaiden viereisestä tilasta ("ei sinne ylös mitään porttia laiteta, kun ei ollut Veerankaan aikana")
• pinnasänky siirrettiin perähuoneen alkoviin kaksi viikkoa sitten maanantaina, ja kun yösydämellä lapsi taas heräsi ihmettelemään maailman menoa, se myös kommentoi sitä sen verran kovaan ääneen, että äiti unenpöpperössään ensin hyssytti sitä ("hys, Veera herää! nyt pää tyynyyn ja silmät kiinni, hyvää yötä"), toisti viestinsä muutamaan kertaan lapsen ponkaistua salamannopeasti takaisin jaloilleen, ja kun lapsen mielestä nyt olisi ollut tosi hyvä hetki kuitenkin hengailla yhdessä eikä missään nimessä nukkua eikä se äidin mielestä ollut ollenkaan sopivaa, lapsi päästi porun ja äiti tietenkään ei keksinyt mitään muuta ratkaisua, kuin lykätä sille tissin suuhun. Siinä palkintoa ei-toivotusta käytöksestä, niin.
• isä halusi kantaa kortensa kekoon ja tässä viimeisen viikon aikana tuli aina ensimmäisen yöparahduksen kuullessaan käskemään äidin takaisin nukkumaan, mitä käskyä äiti ensin vihaisena uhmasi, mutta tajusi sitten totella, ja sai siten nauttia useampana aamuna vielä parista-kolmesta lisäunitunnista ihan omassa sängyssään, minä aikana armas puoliso pelkällä läsnäolollaan ja ilman tissisordiinoa sai lapsen rauhoittumaan, joskaan ei välttämättä nukkumaan (höpötystä ja tyynyjen kääntelyä kuulemma harrasti siellä pieni ihminen nokkauniensa välissä), ja torkuskeli itse miten kuten, kunnes äiti katsoi nukkuneensa tarpeeksi ja tuli hyväntuulisena nostamaan lapsen pois sängystä, päästäen isän jatkamaan uniaan vielä pariksi-kolmeksi tunniksi
• eilen ja toissapäivänä maistui enää yhdet päiväunet klo 11-14, mutta osin ulkopuolisista tekijöistä johtuen ja toisaalta myös yöunien rikkonaisuuden vuoksi tämäkään uni ei ollut kovin sikeää



Tähän äiti päätyi nukkumaan puoli viideltä
juoksenneltuaan ensin oman sänkynsä ja alkovin väliä
puoli kolmesta asti aina 20 minuutin pätkissä.

• nyt olen ymmälläni, enkä tiedä mitä odottaa, arki alkoi ja päävastuu lapsesta on taas minun

Follow my blog with Bloglovin