keskiviikko 14. tammikuuta 2015

La triathlonista

Haastattelemme tässä sporttisarjassamme uusia nousevia tähtiä marginaalilajien parista. Rouva P., ymmärsinkö oikein, että olette tällä viikolla aloittaneet talviharjoittelun mamma-triathlonissa?

Kyllä vain!

Tämähän taitaa olla melko harvinainen ja tuore urheilulaji - itse en ainakaan ennen ole kuullut tästä puhuttavan. Voisitteko avata hiukan lajin taustoja?

Toimittaja on nyt kyllä vähän hakoteillä, hehheh... Kyseessähän on itse asiassa hyvinkin perinteinen pohjoismainen, ehkä muuallakin pohjoisella pallonpuolikolla harjoitettu liikuntalaji, joka tässä aikojen saatossa on eritytynyt ensin lähinnä äitien omaksi, mutta pikku hiljaa maailman muuttuessa myös isät ovat löytäneet sen monipuolisuuden. Toki kautta aikojen mukana on ollut isoja sisaruksia, niin tyttöjä kuin poikiakin. Arvioisin, että kaksi kolmesta osalajista on todella kuulunut mukaan jo satoja, ellei tuhansia vuosia, joten harrastajat voivat nauttia lisäksi ajatuksesta, että ovat osa pitkää historiallista ketjua.

Mielenkiintoista! Esittelisittekö vielä nämä kolme talvista modernin mamma-triathlonin osalajia?
Noin 10kg staattinen paino
puolittaisessa umpihangessa


Ensimmäinen laji on pulkan vetäminen. Tässä oikeastaan näkyy selvästi lajin järjestäytymätön luonne, sillä haastavuutta voi ja saa varioida loputtomiin säätilan, aurauskaluston tehokkuuden, yksittäisen lapsen painon ja syöksymisalttiuden sekä lasten lukumäärän suhteen. Esimerkiksi tällä viikolla treeneissä on vedetty pulkkaa kevyen pakkaslumen muodostamassa umpihangessa, tiukkaan pakkautuneessa suojalumessa ja loskassa sekä osin hiekoitussepelin päällä, yhteen suuntaan noin 10-kiloisella vastuksella ja toiseen jo suunnilleen 40 kilon painolla. Ajan kuluessa eteneminen vaikeutuu vastusten syöksymisalttiuden kasvaessa. Kun eteneminen on tasaista ja olosuhteet optimaaliset, tämä laji on periaatteessa lähinnä aerobista perusliikuntaa, jossa lähinnä hartiat ja käsivarret rasittuvat ja venyvät.

Toinen laji on lastenvaunujen työntö. Tämä on se mamma-triathlonin uusin tulokas, koska näitä välineitä ei ole vielä ollut aktiivikäytössä montaakaan kymmentä vuotta. Äärimmäisen harjoittelun kannalta suotuista kauttakaan ei vuodessa tätä nykyä kovin paljon ole, sillä runsaat lumentulot ovat aika harvassa. Mielestäni kuitenkin umpihanki on paras ja antoisin harjoittelualusta, ja siksi näistä perinteisistä talvikeleistä kannattaa ottaa kaikki irti. Työntely vaatii hyvää keskivartalolihasten hallintaa, sekä sopivia jalkineita.

Kolmas laji on epämääräinen liukastelu, mieluiten niin, että vastus on pulkassa tai vaunuissa, ei harrastajan sylissä. Liukastelu, joka mahdollistaa tasapainoharjoittelun ja kropan kaikkien lihasten yhtäaikaisen jännittämisen, tapahtuu tietenkin lumisena aikana lämpötilan sahatessa nollan mlemmin puolin. Tänään otin vielä mukaan vähän korkeusharjoittelua, kun luiskahdin kuistin rappusten yläpäästä suoraan takapuolelleni kolme askelta alemmas! Suorastaan mykistävä tulos, vaikka itse sanonkin - epäilen, että huomenna vasta tunnen kropassani oikein kunnolla tämän harjoittelun tulokset! Ja tosiaan, ihan ilman vastuksia tuli tämä suoritus vedettyä, lapsi seurasi äidin treeniä vastaheränneenä vaunuistaan.

Tosiaan, täytyy myöntää, että olenpa itsekin kyllä seurannut mamma-triathlon -harjoituksia, kun nyt sain kuulla, mistä laji koostuu. Mitenkäs on kilpailujen laita, järjestetäänkö jossain päin oikein suurempiakin kisoja, vai onko kyseessä nimenomaan yksinäisten puurtajien harrastus?

Mitään IronMama-kisoja ei kyllä vielä ole oikeasti järjestetty, mutta kyllähän ainakin osa meistä harrastajista on kovia haastamaan muita puheissaan. Itse en kyllä lähtisi oikeasti kilpailemaan taajama-alueiden ulkopuolella treenaavien mammojen kanssa. Harjoitteluolosuhteet ovat pohjoisemmassa paremmat pidemmän ajan vuodesta, joten näillä leveysasteilla en kyllä lähtisi tästä mitään suurempaa kinkeriä järjestämään.

Minkälaista oheisharjoittelua voisitte suositella talvisäiden taas loppuessa?

Itse ajattelin aloittaa syvävenyttelyn - kiitos vaan, Anni, innoituksesta! - ja jatkaa keväämmällä taas flamencon parissa, kärryttelyä ja puistoilua unohtamatta. Keskivartalo, tasapaino, rytmitaju ja huumori ovat joka tapauksessa mammaurheilun kulmakivet!

Kiitos lajiesittelystä!


Follow my blog with Bloglovin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti