lauantai 17. tammikuuta 2015

Kirjallisia ihastuksia ja vähän vaate-etiikkaa

Intoilin jo siitä tekstiviestipalstan korvaneesta asiajulkaisusta, mutta muutakin hienoa on tullut tässä viime aikoina lueskeltua, vaikkakin tietysti yleensä lyhyehköissä pätkissä. Jaan riemuni:

Rinna Saramäen loistava Hyvän mielen vaatekaappi pitää sisällään myös sen eettisen osuuden, jota olen kaivannut, ja jonka kirjoittaminen oli omalla mielikuvitus-to-do-listallani sillä varalla, että kukaan muu ei tajuaisi sitä kirjoittaa. Tässä otetaan kantaa siihen, että ompelutyö on aina oikeiden ihmisten tekemää, eikä roboteille ulkoistettavissa. On erityisen ikävää, jos ompelutaito ja -harrastus häviää Suomesta siksi, että meidät on totutettu kyseenalaisin keinoin hullunhalpoihin valmisvaatteisiin. Kirjassa ohjataan kädestä pitäen suhtautumaan vaatteisiin vakavasti ja arvostaen, miettimään niihin vuodessa menevää rahamäärää ja pohtimaan, pitäisikö samalla rahalla mielummin ostaa harvemmin ja parempaa, ja sitten vielä keskittymään siihen, minkälaiset vaatteet oikeasti sopivat omaan tyyliin ja kropalle. Niin ja huoltamaan niitä oikein! Ihanaa.

Minun äitini (ja mummoni, ja niin edelleen) on kotoisin Orimattilasta, jossa Virkkeen tehdas tuotti vaatetta ja työllisti paikallisia ja muita ihmisiä vuosikymmeniä. Vaikka itse olen tässä aikuisella iällä tehnyt harmittavan vähän mitään käsitöitä, olen sitä mieltä, että ompelukoneen käyttö ja vaatteen rakentumisen ymmärtäminen kuuluu yleissivistykseen. Meillä se siirtyi vähän salavihkaa äidiltä tyttärelle. Sen vuoksi olen jotenkin kovin henkilökohtaisesti pöyristynyt siitä, että ompelun arvostus on oikeasti ihan alamaissa, vaikka netti pursuaa tyyliblogeja ja muotitalohybris on luonut uuden snobbailun mahdollisuuden.

Liisa Kallion lorut ja kuvat, Soili Perkiön sävellykset ja musiikkikasvatuksen opiskelijoiden esitykset Pikku Papun laulut -kirjan muodossa päätyivät meille ensin Patrikin ja äitinsä lainaksi lahjoittamina ja sittemmin Joulupukin säkissä. Vaikka paketti on ollut lähes päivittäisessä kulutuksessa, löydän itsekin siitä koko ajan uusia hienouksia! Molemmat tytötkin tykkäävät. Iskä ei tykkää, kun äiti löytää jammaileva jazzlaulajatar -vaihteen ja jankkaa korvamadoksi jääneitä biisejä erilaisilla tunnetiloilla lapsenhoitotilanteissa. Suosittelen kuitenkin hurjan lämpimästi tätä pläjäystä; tämänhetkiset suosikkibiisit ovat Muurahaisten muori (1v) ja Kirpun kyläkauppa (6v).

Lasten asialla jatkaakseni: suosittelen tutustumaan lukiokaverini ja miehensä tuoreeseen blogiin, joka raottaa lapsiperheiden ihan oikeaa todellisuutta: Keskituloinen lapsiperhe. Tämäkin kuuluu sille mielikuvitus-to-do-listalle, jota meinasin näissä omissakin kirjoituksissani purkaa, mutta uskoisin Hennan hoitavan tämän nakin uskottavammin ja ammattimaisemmin.

Ja blogiaasinsiltaa klopsutellen... En yhtään ollenkaan ole mitään blogeja seurannut ikinä koskaan milloinkaan ennen kuin nyt vasta muutamia. Jouluna löysin Asikaisen, johon ihastuin hirveästi! Meillä on kovasti yhteistä, esimerkiksi vaaleanpunainen puutalo, maailman komein mies, pienen lapsen äitiys, älyttömän hyvä huumorintaju ja hauskat kirjoitukset... ja mikä pelottavinta, yhtäläinen paniikki, kun tajusimme, että joku toinen jossain pitää tällaista samanlaista blogia!!! Silläkin uhalla, että menetän teidät nekalalaiselle, käykää ihmeessä tutustumassa. Sen mies suostuu esiintymään kuvissa. Ja postaukset on riemukkaita!

Follow my blog with Bloglovin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti