Arkistojen kätköistä: Äxtreemädventures Barcelonassa

Eilen reissufiilistellessä tuli tarve lukaista vanha teksti kahden vuoden takaa, syyslomareissuraportti nimittäin. Siirränpä sen fb:stä tähän teidänkin iloksenne.

* * * * *

Äxtreemädventures presänts: Nelivuotiaan kanssa kaksin Barcelonassa

Onko Pohjois-Korea jo NIIN nähty? Tunnetko maailman syvimmät sademetsät kuin omat taskusi? Luuletko kokeneesi äärimmäisistä äärimmäiset matkailuseikkailut? Tässäkö se oli?

Ei hätää. Aina voit kesäloman muuntuneessa tajunnan tilassa varata pikku syyslomareissun eurooppalaiseen kaupunkiin jälkikasvusi kanssa. Alla muutamia vinkkejä.

1. Univaje tekee kaikesta dramaattisempaa. Jos haluat tuplata kokemusten suuruuden, sinun ei tarvitse lähteä Amerikkaan asti - pidä vain huoli siitä, että sekä sinä että lapsesi olette viettäneet noin kuukauden ilman koko yön kestäviä unia. Tästä seuraa jännitystä generoivaa huolimattomuutta, esimerkiksi ajattelua, jonka mukaan on kätevää laittaa sekä kolikot että tallessa pidettävät bussiliput samaan farkuntaskuun, kun yhdellä olkapäällä keikkuu laukku, samalla kädellä hillitset innostunutta lasta ja toisessa kädessä pidät sateenvarjorattaita, jotka onneksi ymmärsit ottaa mukaan - kun kolikoita kaivaessa bussiliput tipahtavat maailman tuuliin, pystyt työntämään uupunutta nelivuotiasta kärryissä Park Guellilta Ravaliin. Lapsen nukkuessa hervottomana kärryissä voit ihailla satavuotiaita arkkitehtuurin helmiä ja kuntoilla samalla kätevästi koko syksyn edestä.
2. Lapsen kanssa reissatessa paras ho(s)telli on se, jossa on ilmainen nettiyhteys ja avoin jääkaappi.http://www.chicandbasic.com/esp/hostal_tallers_barcelona/ Pystyttiin juttelemaan ilmaseks iskän kaa, ja aamupalaa ja välipalaa ja iltapalaa sai hakea aulan keittiöstä vapaasti kun nälätti. Henkilökunta on ihanaa ja huoneet hauskoja. Ah.
3. Lapsen kanssa reissatessa kaikkeen menee tuplaten aikaa. Sitä kuvitteli vauva-ajan jälkeen, että päivässä on enemmänkin aikoja kun ennen päiväunia ja päiväunien jälkeen. Ei pidä paikkaansa. Kaksi paikkaa per päivä. Muu tulee sivussa. Akvaariossa olisi mennyt koko päivä.
4. Jonotukselta ei voi välttyä. Onneksi oli ne sateenvarjorattaat... Sääli ettei äiti mahtunut viereen. Ja koska lapsi kävi ylikierroksilla, improvisoidut biisit ja höpsöt jutut viihdyttivät. Yleensä jonottaa silti kannatti, köysirata esimerkiksi oli aika upea.
5. Iberia ei ole Skandinavia. Muista käteinen, kortti ei toimi aina. Kun tokana päivänä ajattelet, että pitää hakea käteistä lompakkoon talteen ainakin sen verran, että päästään bussilla lentokentälle, tee se. Muuten voi käydä vaikka niin, että vikana iltana tajuat, että käteisvarat on vähissä (4,81€) kun kaiken maailman kassoilla on todettu, ettei kortti toimi, ei tiedä miksi, ja kun lähdet hakemaan rahaa, automaatti imee korttisi eikä luovuta sitä takaisin. Itse et osaa espanjaa tarpeeksi selvittääksesi tilanteen palvelunumeroon, eikä täti toisessa päässä puhu englantia. Saat apua mukavalta paikalliselta, hotelli antaa rahaa, koska olet jo maksanut huoneen luottokortilla ja tiedot on, eli voit hengähtää. Paitsi että kuoletettuasi kortin tulet ajatelleeksi, että olisihan sitä rahaa voinut ottaa saman tien vaikka satasen eikä vaan kahtakymppiä. No. Ei se mitään. Mastercardin ihmiset vahvistivat puhelimessa, että Suomessa voi sitten nostaa rahaa lentokentällä pankin tiskiltä.
6. Suomi ei todellakaan enää ole Suomi. Varasit täysihintaisen Finnairin lennon, koska lapsen kanssa on kivempi, ettei lento lähde tai saavu keskellä yötä ja että koneessa saa ruokaa ja muutenkin on tuttu meininki. Paluulento hoidetaankin yhteistyössä Iberian kanssa, ja kone ja henkilökunta on SmartLynxin. Ainoa ruoka on sämpylä, jonka välissä on paistettua munakoisoa ja paprikaa ja pastramia, minä tykkään, lapsi ja moni muu aikuinen ei. Rahat riittävät Fazerin siniseen. Lapsi ei kuole nälkään, mutta joutuu sokerihumalaan. Hyvä äiti. Kone laskeutuu aikataulun mukaan, saavumme terminaali ykköseen, väsyneen kuuloinen nainen kuuluttaa matkatavaroiden menneen terminaali kakkoseen. Ei pahoitteluja. Bussi Poriin lähtee 50 minuutin kuluttua. Vessaan. Toiseen terminaaliin. Lapsella ei ole kiire. Äidillä on. Matkatavarat tulevat hihnalle heti kun pääsemme paikalle. Infoon. Missä on pankin tiski? Ei täällä enää ole minkään pankin tiskejä, lähin on Jumbossa. Mitä. Barcelonassa selitin lapselle, että maassa käsi ojossa istuvat ihmiset kerjäävät, koska niillä ei ole rahaa, meillä on, mutta ihan jokaiselle me ei voida rahaa antaa, koska sitten meillä ei ole. NO NYT MEILLÄ EI OLE. Bussipysäkille. "Kiltti kuljettaja, pankkiautomaatti vei Espanjassa mun kortin, saadaanko me tulla silti kyytiin, niin sitten perillä mies maksaa meidät..." Kiitokset Satakunnan Liikenteelle! Olemme kotona taas.

Mut hei oli tosi hieno reissu, Veera on superreissunainen ja reipas ja fiksu, ja Barcelona on niin kaunis ja mukava kaupunki, että vaikka kaikki kolme päivää olisi istuttu puiston penkillä, loma olisi ollut onnistunut. Mut ens kerralla otetaan iskä mukaan.

Follow my blog with Bloglovin