Korttelimme brasilialaisvahvistus kutsui minut agendalliselle aamukahville: koska ammattini puolesta osaan selvittää suomalaista superhienoa, lapsikeskeistä ja humanistista koulujärjestelmää myös englanniksi, saisin vastailla erään toisen ulkomailta tulleen äidin kysymyksiin koulunkäyntiä koskien. Pääsin kuulkaa oikein piirtämään kaaviota ja kertomaan historiaa sekä pohdiskelemaan peruskoulun filosofista pohjaa - täydellistä! Ja vastaukset kysymyksiinkin löytyivät, mikä tietysti on aina hyvä lisäbonus.
Keskustelua käytiin myös buddhismista. Tuli ihan hykerryttävän hyvä olo siitä, että vähän joka puolella on ihmisiä, jotka haluavat omalta osaltaan tehdä maailmasta paremman paikan muistuttamalla itseään elämän arvokkuudesta. Itse suhtaudun kaikenlaisiin opinkappaleisiin vähän sivusta seuraten, koska ihmisillä on paha tapa ymmärtää valmiit kirjoitukset siten, kuin heille itselleen sopii. Silloin alkuperäinen ajatus usein ennen pitkää hukkuu erilaisiin rituaaleihin ja tunnustuksiin, joiden harjoittamiselta ei enää ymmärretä sitä ydintä, joka olisi tärkein. Oli uskomisen tapa ja kehyskertomus mikä tahansa, kahden asian sisäistäminen voi tehdä ihmisestä järkyttävän onnellisen:
- jokainen meistä on ihme ja kallisarvoinen
- jokainen on itse vastuussa omasta asenteestaan ja valinnoistaan
Näitä ajatuksia laajentamalla voikin sitten kirjoittaa bestsellerin jos toisenkin, tai jos on kovin huomiokipeä, perustaa vaikka kultin. Tai sitten voi aktiivisesti pohtia näitä juttuja, soveltaa niitä omaan elämään ja huomata, ettei maailma lopulta ole ihan mahdoton paikka.
Seuraavaksi siirryttiin siis tähän maailmankuuluun suomalaiseen peruskoulujärjestelmään, ja kuten tapanani on, aloitin aivan aikajanan alusta. Siis siitä kansalais-/oppikoulujaosta, joka sotien jälkeen koettiin niin epätasa-arvoiseksi, että katsottiin tarpeelliseksi perustaa kaikkia tasa-arvoisesti kohteleva koulu, jossa vanhempien asema ja varallisuus ei määräisi lasten kohtaloa. Vau! Ja muutkin jälleenrakennus-Suomen hienoudet, kansaneläkejärjestelmät, lastenneuvolat, sosiaalipalvelut... Miten valaistunutta ja valistunutta porukkaa on istunut silloin päättämässä asioista! On uskallettu vaatia hyvää huono-osaisille, ja varat on löydetty, vaikka maa on ollut paljon köyhempi kuin nyt.
Taisi vaan käydä niin, että alkuperäinen ajatus on hukkunut asetuksiin ja lakiteksteihin, joiden soveltamiselta ei enää ymmärretä sitä ydintä, joka olisi tärkein.
Jossain välissä vielä juteltiin kaupungin uudesta kauppakeskuksesta, joka Dubaissa shoppailemaan tottuneen rouvan mukaan oli oikein hieno, ja muutkin olivat tykänneet. Täytynee jalkautua paikalle tässä jonain päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti