torstai 13. marraskuuta 2014

--- Levottomuudet palasivat Kuukkariin ---

Reilu pari viikkoa sitten porilaisessa täysihoitolassa loppunut yöelämä on jälleen päässyt vauhtiin. Rauhallisista öistä saatiin nauttia vajaan viikon verran, mutta sen jälkeen levottomuudet palasivat.

Mitä oikein tapahtui, täysihoitolan johtajatar, rouva P.?

No, edellislauantaina asukas alkoi käyttäytyi vaativasti, oli vähän lyhytpinnainen ja yllättävän väsyneen oloinen. Yöllä hän heräsi liikuttuneessa tilassa ja jokseenkin nuhaisena, eikä rauhoittunut nukkumaan, ennen kuin olin järjestänyt hänelle lääkettä ja juotavaa, minkä jälkeen jouduin paijailemaan hänet uneen. Seuraavina päivinä analysoin tilannetta sen verran, että selvästi pientä flunssanoiretta oli olemassa, vähän lämpöäkin, mutta koska touhut jatkuivat päivällä ihan normaalisti, ei ollut syytä huoleen. Seuraavatkin yöt olivat kuitenkin vaikeita, eräänäkin aamuna jouduin aloittamaan työpäiväni jo kello neljältä, koska asukkaan viereltä ei kerta kaikkiaan päässyt enää yöherätyksen jälkeen poistumaan.

Olen kuitenkin asemani vuoksi vastuussa myös asukkaiden terveydellisestä turvasta, minkä vuoksi katsoin tarpeelliseksi siirtyä hoitamaan myös yövuoroa. Valitettavasti tämä tarkoitti maitotarjoilun palauttamista, sillä se näytti rauhoittavan asukkaan nopeimmin, jolloin me muutkin saimme levättyä paremmin.
Johtajattaren työvuoro jatkuu pian.

Entä tämän viikkoiset tunnelmat?

Asukkaan ohimoilta viikonloppun jälkeen niskan kautta selkään levinnyt haalea punapilkkuinen ihottuma sai minut varmistamaan terveydenhoitajalta, että itse asiassa sekä se että yllä kuvaamani flunssaisuus ja ärtyisyys liittyivätkin asukkaan pari viikkoa sitten saamaan MPR-rokotukseen, jonka saajista 5-15%:lla esiintyy tällaisia lieviä tuhkarokon oireita. On siis rauhoittavaa tietää, mistä levottomuudet johtuivat, ja periaatteessa asukas on nyt terve. Harmillista on, että tämän sattumuksen myötä hän palasi takaisin vanhaan tapaansa, ja vaikka vielä viime viikolla yöherätyksiä tuli vain yksi, niin esimerkiksi viime yönä jouduin rauhoittelemaan asukasta puolilta öin, puoli kolmelta ja vielä neljältä, kunnes kuudelta esitin aamun alkaneen, vaikka asukas selvästi vielä oli väsynyt. Näin takasin itselleni vapaan hetken heti aamuyhdeksältä. 

Voidaanko vastuu sälyttää nyt jonkun tietyn henkilön harteille?

Kyllähän tässä on itse vastuu kannettava: minä mokasin, lähinnä yötarjoilun osalta. Tosin en ruoski itseäni kovin pahasti, koska asukkaan hätä ensimmäisinä sairastusöinä oli käsin kosketeltava, ja tietenkin halusin tehdä kaikkeni hänen olonsa parantamiseksi. Kuitenkin maitotarjoilu olisi pitänyt lopettaa heti, kun tukkoisuus oli ohi, sillä nyt on jo selvää, että asukas unesta havahtuessaan ei enää osaa rauhoittaa itseään, vaan turvautuu jälleen lämpöiseen syliin ja maitoon.

Miten tästä eteenpäin?

Nyt käymme neuvotteluja herra johtajan sekä muiden asukkaiden kanssa siitä, voinko taas lopettaa tarjoilut. Seurauksena on varmasti taas huudontäyteinen yö tai pari. Itse olisin valmis kärsimään mielummin sen kuin jatkuvan henkilökohtaisen horrostilan, mutta valvomaan tottumattomammille tämän ajatuksen myyminen on haasteellisempaa. Katsotaan nyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti