Eilis- tai edellisaamuna - en mitenkään voi muistaa - työntelin vaunuja eskarista kotiin päin Kalevanpuiston kautta. Vastaan tulevat nuoret neidit R., jotka ovat nyt ekaluokkalaisia, mutta vielä viime vuonna Veeran tarhakavereita. Moikataan, ja kysäisen, tietävätkö neidit, mihin se lumi meni. Kenties jompi kumpi söi sen? Tytöt vakuuttavat yhdestä suusta, että kyllä, me syötiin kaikki lumi, ja yksi jättiläinen vielä auttoi. Vähän hihiteltiin päälle ja heipattiin.
Tänä aamuna tulin taas samaa reittiä, Kertun silmät lupsuivat jo vähän ja meinasin, että nyt ei jäädä juttelemaan. Toinen neiti R. kuitenkin lähestyi minua silmät vakavina. "Ei me kyl oikeesti syöty sitä lunta pois."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti