Kertun kanssa avajaisissa

Logistiikat tänään: Mies tulee töistä, minä lähden tyhjentämään kirppispöydän, Mies ottaa auton ja hakee äitinsä kanssa remppamatskua pihariviä varten, minä jään etsimään Veeran sisäkenkiä ja varmistamaan hiusten harjauksen onnistumisen sekä tarjoilen välipalan meille ja kakkospäikkäreiltä heräilevälle Kertulle, vaihdan vaipan, ehostan itseni ja varmistan että kaikki tarvittava on kasassa, minkä jälkeen lähdemme pyöräilemään kohti Palmgren-konservatoriota, jonne ehdimme suunnilleen ajoissa jättämään Veeran illan Tähtitaivaan starat -esityksen lämmittelyyn, ja josta jatkan Kertun kanssa Satakunnan museoon Mikä ilo, mikä valo! -näyttelyn avajaisiin. Mies hakee Veeran rauta- ja ruokakauppakierroksen ja musikaalin jälkeen, minä poljen Kertun kanssa kotiin, kunhan olen nähnyt näyttelyn.

16 kuukautta vanhan lapsen kanssa edustaminen on haastavaa. Samasta lapsesta (eli tarttuvista näpeistä ja pestävästä pyllystä) johtuen korujen käyttöni on ollut minimissään viimeisen puolitoista vuotta. Tämän vuoksi laitoin nyt hämmästystä herättääkseni korviini pikkutimangeilla koristellut mansikkanapit ja kaulaani ison pyöreän lasikorun, jossa on sisäkkäin valkoinen, musta ja punainen täplä. Käsilaukkuun laitoin vielä tutin, joskin sinne oli aiemmin unohtunut heijastinnauha, joka osoittautui yllättävän käteväksi viihdykkeeksi. Avajaisten puheosuuden ajan pelasin ovelasti aikaa osoittelemalla museon myymälän hyllyistä pöllön, pingviinin, yleiskarhun, auton, Noormarkun oravan ja Porin karhun, sekä erilaisia postikortteja, ja törkeästi koko puheiden keston ajan höpötin kuiskaten lapsen korvaan kaikenlaisia juttuja. Pommaciakin yritin tarjota, muttei kelvannut.

Rytmi on tanssija.

Puheiden jälkeen vuorossa oli perinteinen länsiafrikkalainen musiikkiesitys. Uumoilin etukäteen, että tämä olisi lapsen mielestä illan kohokohta. Lapsi oli jo muutenkin liimaantunut syliini (aikaisempi lapsi olisi tuossa iässä lähtenyt vaeltelemaan ihmisten joukkoon hetken ihmettelyn jälkeen, mutta tämä vaan hämmennyksissään yritti kaivella jotain lohduttavaa ja turvallista kaula-aukostani), mutta kun yritin liikkua väkijoukon läpi näköetäisyydelle rummuista, lapsi älähti hyvin kuuluvasti, ja peräännyin. En tiedä, johtuiko pelästys enemmän ihmismäärästä vai kumeasta äänestä, mutta onneksi aina välillä sai taputtaa ja siten purkaa jännitystä. Lopuksi kiersimme näyttelyn, jossa ihastusta herätti sarvikuonon kallo ja eräs kauniin värinen kuva miehestä. Myös teosten taustaseinä oli kauniisti ja taidokkaasti maalattu.

Pääsimme kotiin ihmisten aikaan eli puoli kahdeksan tienoilla. Ulkovaatteet ehdittiin riisua, ja sitten alkoi villi elehdintä: silmät suurina Kerttu taputti ja tanssi, ja päästeli suustaan um-um-umm um. Sama tarina kerrottiin siinä nukkumaan menoa edeltävän kolmevarttisen aikana ainakin kymmeneen kertaan. Illan kohokohdasta ei jäänyt epäilystä. Tämä oli toinen kertomus.

Follow my blog with Bloglovin

Nuoren emännän pyhäinpäiväbileet

Nyt tulee postausta pienellä viiveellä: joko on menossa maailman järkyttävin pikaflunssa, tai sitten viime viikon maanantaina neuvolassa saadut kolme rokotusta pistivät röörit täysin tukkoon. Kerttu oli sunnuntaina jo vähän ärsyttävän kitisevä ja halusi syliin koko ajan, ja maanantain vastainen yö meni ihan pipariksi, räkää riitti tukkimaan nenää ja kurkkua, eikä auttanut juoma, burana tai korkeampi tyyny kuin tunnin kerrallaan. Viime yö oli jo parempi, ja tänään 3h + 2h päikkäreiden jälkeen pikkutäti oli taas ihan normaalissa vauhdissa. Äidillä on palautuminen kestänyt vähän pidempään.

Pyhäinpäivä, niin. Kieltäydyn kutsumasta sitä Halloweeniksi, koska olemme Suomessa, ja minä arvostan kieliä niin paljon, että mielummin käytän sitä sanaa, joka on kullekin kielelle ja kulttuurille omempi.

Veeralla oli synttärit pari kuukautta sitten, ja koska pikkusiskon ansiosta täällä on jatkuvasti vähän sen tuntuista, että olisi lastenjuhlat käynnissä, ilmoitin hyvissä ajoin, että vakaumukseni vastaisesti juhlat järjestettäisiin kodin ulkopuolella. Vierasmäärää täytyi kuitenkin karsia, ja päästin sitten suustani, että "jos vaikka pidät sitten pyhäinpäiväbileet ja kutsut sinne ne kaverit, jotka ei nyt ole vieraslistalla". Olin ihan melkein siinä uskossa, että bileet pidettäisiin, mutta aikaa myöten ajatus jotenkin unohtui. Tai "unohtui". Kunnes viime viikolla tytär tulee ja ilmoittaa, että nyt sitten viikonloppuna olisi ne bileet.

Pahaäiti olisi tietysti todennut, että hitsi vie, ei nyt enää mitään ehdi järjestää, mutta kun nyt on tämä huomioi esikoisesi -projekti, en vaan pystynyt olemaan niin tyly. Varsinkin kun se tulee äitiinsä, ja ideoita sinkoilee ja visio on valmis jo ennen kuin ensimmäinen lause on saatu ilmoille, ja pettymys on suuri, jos joku toope toteaa, ettei muka ole mahdollista. Sovittiin, että bileet voidaan pitää, pienimmän vaivan taktiikalla.

Reunaehdot: kolme vierasta, kaksi tuntia, nuori emäntä itse järjestää ohjelman, tarjoiluvastaavan ei tarvitse lähteä erikseen kauppaan. Vieraiden äideille laitettiin tekstiviestikutsu edellisenä aamuna, muistutettiin ulkovaatteista ja taskulampuista. Juhlapäivän aamuna otettiin iso kassi ja laitettiin sinne kaikki sopiva kammotusrekvisiitta: noitakirjat, aavemaiset valot, roolivaatteita. Kaapista löytyi värillisillä karkeilla kuorrutettuja suklaamuffinsseja eli sopivasti paloiteltuina hämähäkinpesiä, samannäköisiä karkkeja eli hämähäkinmunia, nakkipaketin loppu pilkottiin puolikkaiksi, niistä leikattiin kynnet irti ja näin saadut irtosormet aseteltiin ketsuppi- eli verilammikkoon, viimeisestä tomaatista ja parista kananmunasta tehtiin myrkkysieniä (joita kukaan ei uskaltanut maistaa) ja suursuosion saavuttivat näkkileivän puolikkaat, joiden päälle leikkelin juustoviipaleista pääkalloja ja laitoin sääriluut kinkusta. Nämä koriin ja piknikliina mukaan.

Sunnuntai-iltana tytöt painuivat alakertaan, sitten ulos, sitten taas alakertaan ja karsealle piknikiltapalalle, ja sitten olikin jo kotiinmenoaika. Ja emäntä sai äidiltä osakseen suitsutusta hyvin hoidetuista juhlista.

PS. Edellisen päivän kehuista osa tuli siitä, kun äiti innostui kieltenopettajien yhdistyksen syyskokouksen sushikurssin innoittamana keittelemään puuroriisiä ja pilkkomaan kanaa ja kurkkua. Lapsi pyöritti niistä näppärästi hienot sushit, ihan elämänsä ekaa kertaa!

Follow my blog with Bloglovin

1-vuotissynttärijuhlat: jälkipuinti

Kaikkeen hyvään ja erityisesti täydelliseen suunnitteluun kuuluu myös jälkikäteinen arviointi, jonka perusteella seuraavalla kerralla voidaan onnistua vieläkin paremmin. Alla listaus havainnoista:

• toteutunut vierasmäärä oli optimaalinen - vaikka pari aikuisvierasta lapsineen katosi matkalla ja viime hetken peruutuksia tuli kaksi, tohinaa riitti näinkin ihan tarpeeksi; lopullinen pääluku emäntäväki ja esittelijä mukaan lukien oli seitsemän aikuista ja kahdeksan lasta
• en ollut varautunut talviaikaan siirtymisen vaikutukseen sähköisissä kalentereissa! älypuhelimien automatiikka toimi nyt ylitehokkaasti ja aiheutti sen, että alunperin facebookin tapahtumasivulle merkitsemäni aloitusaika siirtyi tunnilla eteenpäin; ehkä olisi kannattanut sittenkin tehdä perinteiset paperikutsut tai lähettää edes tekstiviesti...
• vaikka bonustyttäreni kanssa - suurkiitos vielä! - raivasimme kovasti tilaa vaaterekeille, emme sittenkään osanneet varautua siihen, että tämä markkinoiden laajin perusmallisto neljällä rekillään vei ennestään ahtaasta eteisestä vielä lisää tilaa; vähintään olisi pitänyt siirtää pystynaulakko pois tieltä, jotta läpikulku olisi onnistunut paremmin
• onnistuneita logistisia ratkaisuja sen sijaan olivat ulkovaatteiden pussitusmahdollisuus sekä leikkitilan rajaaminen; vaikka lapset siirtyivätkin sujuvasti tilasta toiseen, lelut ja ilmapallot pystyivät suurimmaksi osaksi naapurihuoneen puolella
• keittoa tein jälleen kerran liikaa, kaksi kolmasosaa olisi riittänyt hyvin; summittainen ohje kolmeen litraan on tässä, olkaa hyvät:

1,2kg perunaa

0,7kg porkkanaa

0,2kg palsternakkaa

0,4kg sipulia

5 valkosipulikynttä

5 kasvisliemikuutiota

5 laakerinlehteä

3,5dl kermaa

Kuori ja paloittele kasvikset, laita ne kattilaan ja peitä vedellä. Lisää liemikuutiot ja laakerinlehdet ja anna kiehua hiljalleen, kunnes kasvikset ovat pehmeitä. (Tarvittaessa tämän voi tehdä jo edellisenä päivänä.) Kaada keitinvesi kattilasta astiaan. Survo nuijalla tai hienonna sauvasekoittimella kasvikset soseeksi, lisää kerma ja muutama kauhallinen keitinvettä niin, että keitto on omasta mielestäsi sopivan paksuista. (Tässä kohdassa voi taas pitää taukoa, kunhan muistat laittaa keiton kylmään odottelemaan.) Lämmitä keitto liedellä ruokavieraita varten, tai mikrossa yksittäisannoksina.

• trifle-työpaja oli menestys, sillä se paitsi keräsi kehuja, oli myös äärimmäisen helppo ja nopea valmistella: varsinaiset työvaiheet olivat vaniljavaahdon vatkaus ja keksien murustelu; lisäksi tee-se-itse -menetelmä sopii mainiosti kotimyyntikutsuille, koska kaikki vieraat eivät kuitenkaan ehdi kahvipöytään samaan aikaan - toisenlaisia kahvikutsuja varten jälkiruoan voisi tietenkin kasata valmiiksi annoksiksi söpöihin, hassuihin tai tyylikkäisiin astioihin
• vieraat kunnioittivat ihanasti toivetta olla tuomatta lahjoja; erityiskiitos kuitenkin Patrikille ja äidilleen, jotka silti toivat lainaksi vallan ihanan Pikku Papun laulut -kirjan! Nyt voimme itse vinkata tästä vaikka joulupukille.

Follow my blog with Bloglovin

1-vuotissynttärisuunnittelua, osa 2

Aikaa bileiden toteuttamiseen on nyt kaksi ja puoli tehokasta järjestelypäivää. Se tarkoittaa sitä, että ruokapuoli eli sen myötä ostoslista pitää olla nyt suunniteltuna valmiiksi. Määriä varten on varmisteltu tulijoita, mutta olennaisinta on, että eri tuotteiden nimet on laitettu listaan. Mitä listasta ei löydy, löytyy riittävässä määrin kaapista.

Menu

kasvissosekeitto

(porkkana, peruna, sipuli, kerma, kasvisliemikuutio)

sormiruokabuffetti

(omena, kurkku, juusto, lihapulla)

DIY trifle -työpaja

(vaniljavaahto, hedelmäsoseita, keksejä, pikkukarkkeja)

* * *

mehu

Tällä hetkellä tulonsa vahvistaneita aikuisvieraita on 6, lapsivieraita 5. Mahdollisia tulijoita on 10 aikuista ja 10 lasta, ihan pienet vauvat, kotijoukot ja vaate-esittelijä siihen päälle. Ruokia ei kulu naamaa kohti kovin paljoa, mutta keskimäärin voisi uskoa keittoa menevän vajaan desin per henkilö, eli jos keitän kolme litraa, yli jäävä osuus ei ole mahdoton tuhota oman väen voimin seuraavana päivänä. Sormiruokaa kulunee varttidesi per laji per vieras. Jälkkäri on vaikein, sitä on laskettava 1,5 annosta per aikuinen, mitä annoksen koko sitten liekään. Astioiden suhteen on punnittava ekologisuutta vs. kestävyyttä: konepestävä keramiikka ei lapsivieraiden käsissä välttämättä ole paras vaihtoehto. Kaikki tämä jätetään hautumaan, ja parin nukutun yön jälkeen määrät ovat kirkastuneet takaraivossani.

Tilankäyttö

eteinen: vaatesäilytys

keittiö: tarjoilu

olohuone: vaate-esittely ja aikuisten kanssa hengailu

naapurihuone: leikkitila

Meidän kodin vakavin suunnittelullinen ongelma on sisäänkäynnin toimimattomuus. Ovensuun saa helposti jumiin jo yksi väärin sijoittunut ihminen, sillä ympäri ei kerta kaikkiaan pääse. Tuulikaapissa on jo normaalioloissa lukematon määrä kenkiä, jotka vaikeuttavat kulkua entisestään. Lisäksi minkäänlaista vaatekaappia ei ole, vaan kaikki ulkovaatteet roikkuvat yhdessä pystynaulakossa ja koukuissa seinällä. Ratkaisu: ennen juhlia kaikki isäntäväen kengät kasataan tuulikaapin kenkähyllyille verhon taakse piiloon, ja ainakin osa vieraiden kengistä sijoitetaan eteisen puolelle (tässä piilee riski, koska vieraista osa on siinä iässä, että irtain lähtee vaeltamaan). Naulakoista kuljetetaan oman väen vaatteet alakertaan pois silmistä, ja aikuisvieraita kehotetaan asettelemaan omat takkinsa naulakoihin. Jokaista lapsivierasta varten varataan muovikassi, johon haalarit, pipot, hanskat ja sukat, kenties myös kengät, mahtuvat, eikä niitä tarvitse lähdön hetkellä etsiskellä. Paremmissa bileissä kasseihin voisi sujauttaa jo ennakolta jonkun söpön lahjan, mutta nämä eivät ole niin hyvät bileet. Kassit sijoitetaan yläkerran portaisiin suljetun portin taakse niin, että isommat lapset mahtuvat kulkemaan niiden vierestä, mutta pienimmät eivät ylety tutkimaan niiden sisältöä.

 

Monesta 0-3-vuotiaasta vieraasta koituva ongelma on yleinen turvallisuus. Oman kääpiön perässä ehtii kieltämään hattivattien onginnan sähköpistokkeista ja hellan nuppien kääntelyn sekä ennakoimaan huonot kiinnostuksen kohteet, mutta isommassa porukassa tämä voi osoittautua vaikeammaksi, etenkin, jos oletetaan, että aikuiset haluavat osin keskittyä myös vaate-esittelyyn. Ratkaisu: naapurihuoneen oviaukot tukitaan erilaisilla huonekaluilla niin, ettei käynti keittiöön onnistu lainkaan, ja olohuoneeseenkin pääsee vain kiipeämällä. Naapurihuoneen kirjahyllyn alaosa ja kaappien ovet peitetään tai suljetaan pitävästi. Lisäksi ne töpselit, joita ei voida naamioida, on kerta kaikkiaan peitettävä esimerkiksi maalarinteipillä. Vessan ovi ja portaiden portit on pidettävä suljettuina. Toinen ongelma on ruokailijoiden rajoittunut motoriikka ja kehittymättömät ruokatavat. Ratkaisu: keittoruoka on helposti syötettävissä, sormibuffet koostuu vain tahraamattomista aineksista, ja jälkiruoka - no, jossakin vaiheessa on otettava riskejä.

Koristelu

Paljon ilmapalloja naapurihuoneen lattialla ei ole pettänyt vielä koskaan. Mukaan voi heitellä pehmeitä leluja. Kattauksen keskelle kenties serpentiiniä. Jotta juhlien varsinainen syy ei unohtuisi, voi porttiin sitoa ilmapallon ja teipata tervetulotoivotuksen. Muuten juhlava tunnelma syntyy jo siitä, että keskikerroksen jokainen nurkka on siisti ja pölytön saman päivän aikana.

Follow my blog with Bloglovin

Tulossa: yksivuotissynttäribileet

Tänään mennään lasten serkkupojan 8-vuotissynttäreille! Kutsu on käynyt tälle lähisukulaisporukalle, joka vakiona nauttii synttärikahvit jomman kumman veljeksen kodissa lasten syntymäpäivien yhteydessä. Vaikka jengi on yleensä aina sama, me silti Kaisan kanssa joka kerta joudutaan laskemaan erikseen (vaikkakin yhdessä, toistemme varaan laskien), että kuinkas monta kuppia, lasia ja lautasta pöytään nyt kullakin kattauksella laitetaan.

Pientä hämmennystä aiheuttaa tänä vuonna se, että tämän serkkupojan ja Kertun synttäripäivät ovat kahden päivän päässä toisistaan. Sisarusten kahvituksia on yhdistetty ennenkin, mutta serkusten yhteisjuhlat, kun eroa iässä ja kiinnostuksen kohteissa erityisesti tässä elämänvaiheessa on melkoisesti, eivät kyllä nyt olleet vaihtoehto. Ja kun viikonloput kuluvat erinäisissä turnauksissa ja muissa menoissa, niin Kertun huomioiminen jääköön nyt sukulaisten osalta suosiolla ensi kuun puolelle.

Mutta kun minä olen tämmöinen kutsuihminen, niin tottakai lapselle pidetään kaverisynttärit! Oikeasti se on siis tietysti tekosyy, että äiti saa kutsua omia kavereitaan kylään. Ikävä kyllä jotain rajaa on vedettävä, koska kukaan ei nauti 50 vieraan lapsen seurasta meidän 64 neliön seurustelukerroksessa, josta vie rappuset sekä ylä- että alakertaan ja vielä ulko-ovi pihalle... Ja siksi paikalle on kutsuttu muutama sellainen superkiva nainen, jolla on 0-3-vuotiaita lapsia. Vanhemmat sisarukset ja isät saavat tulla, mutta juhlat järjestetään äitien ja pienten lasten viihtyvyyttä silmällä pitäen.

Kielsin tuomasta lahjoja. Yksivuotias ei ihan ymmärrä, että nämä ovat sen bileet, eikä se ymmärrä vielä lahjojen saamisenkaan päälle. Se löytää tuolta naapurihuoneesta edelleen joka päivä itselleen uusia tavaroita, vaikka niitä siltä yrittäisi piilotella. Kolmen isomman sisaruksen jäljiltä kamaa riittää, vaikka karsintaa on tehty säännöllisesti.

Toisaalta jotain ohjelmaa pitää olla, ja koska juomalaulut, onginta tai poliittiset väittelyt eivät nyt vaan tule kyseeseen, varasin paikalle lastenvaate-esittelijän... Niin että jos on ihan palava tarve päästä niistä rahoista eroon, niin lahjan sijaan voi ostaa omalle perilliselle vaikka rukkaset. Eikö ole ihan pätevä ajatus..? Toivon silti todella, että mun kaverit tietää, että esittelijä on sivuosassa. Tärkeintä on, että vieraille tulee jotain yhteistä touhotettavaa (tai ihmeteltävää), niin että toisilleenkin tuntemattomilla on lastenkin lisäksi jotain helppoa puhuttavaa.

Vielä on tarjoilut suunnittelematta loppuun. Sosekeittoa meinasin, kun se sopii sekä pienille että aikuisille, ja jotain sormiruokajuttuja, mistä voi koota jonkun salaatintyyppisen, jos ei tykkää mutustaa niitä yksi kerrallaan. Kakkua tuskin tulee... Ellei sitten tekisi sokerikakkupohjasta myös pienen pieniä biittejä? Siihenkin voisi kehitellä vähän buffettitouhua - joo! Create your own trifle, on the spot! Superidea! Katsotaan mitä tästä tulee!