Muutto: nyt se on ohi!

Puoli vuotta sitten vapputunnelmissa kuskailimme ensimmäisiä, järjestelmällisesti pakattuja muuttolaatikoita Vanhasta Kodista väliaikaisvarastoon. Yritimme ihan vakavissamme aikoa pitää varastoa ehkä kolme-neljä kuukautta. Siinä vaiheessa remppa ei ollut edes alkanut, emmekä vielä tienneet, että olimme eräänlaisena lottovoittona saaneet Uuden Kodin laajennusta hoitamaan vähintään maakunnan ammattiylpeimmän, luotettavimman, parhaiten verkostuneen ja monipuolisimmin taitavan timpurin. Siksi vähän hirvitti, että saattaisimme sittenkin joutua maksamaan varastosta vuokraa vuoden tai enemmänkin.

Mutta nyt on koppi tyhjä, avain palautettu, ja koko meidän omaisuus on meidän tontilla. Muutto on ohi! Me tehtiin se!

Menossa: 2-vuotissynttärit

Koska yksivuotissynttärit sukulaisten kesken ensin lykkäytyivät ja jäivät sitten tyystin pitämättä, hinku jubileerata meidän kaksivuotiasta Kerttua oli hyvin korkealla. Mummo ja Vaari kävivät tervehdyskäynnillä jo torstaina, ja päiväkodissa juhlitaan huomenna, joten eilinen muodostui varsinaiseksi bilepäivien keskittymäksi.

Äiti oli kerännyt saksalaisen kaupan leppäkerttuaiheisia kakunkoristeita aina alennuslaarista niitä löytäessään, koska sulovilén ja se oli niinkun hauskaa. Sekin oli hauskaa, että Kerttu ne kaapista löytäessään tietenkin halusi kerttusia pidellä, ja äiti pääsi sanomaan monta kertaa, että ei, näitä ei oteta nyt, kun ne laitetaan sitten sun synttärikakkuun koristeiksi. Kakku oli siis tulossa. 

Edellisenä päivänä tajusin, että hyvä teflonrengasvuoka oli vaurioitunut ja heitetty menemään, ja jäljellä oli enää jännä silikonivuoka, jonka pohja on jotain pleksiä, josta syystä ilmeisesti - leipurin vähemmän täydellisistä taidoistahan tämä ei voi olla kiinni - kakkupohjat siinä harvoin paistuvat tasaisesti. Tarkoitus oli tehdä kaksi kakkua, mutta jouduin lopulta lyömään tarkoitettua tiiviimmiksi jääneet tuplapohjat yhteen. Olin myös ehtinyt tehdä tuplamäärän kinuskitäytettä Kinuskikissan ohjeen mukaan, ja nyt tuskailen, että onko loput oikeasti pakko heittää pois... Toiseksi täytteksi laitoin Mummon tuomia puolukoita! Päälle tuli vielä kesänvihreää sokerimassaa ja nuorten neitien visioimat koristukset. Hyvää oli, mutta makeaa. 

Naapurihuoneen ruokailuhuoneeksi muuttumisen jälkeen tämä oli ehkä vasta viides kerta, kun kahvit katettiin salongin puolelle. Käyttö alkaa pikku hiljaa hahmottua, kun keittiön puoleinen lipasto on tyhjentynyt apupöytätarkoitukseen, eikä kaikkea enää tarvitse hakea keittiöstä. Pöydän kiertäminen vapaasti loikkien on kuitenkin kerta kaikkiaan mahdotonta, joten ennen kuin meillä on varaa palkata soreat kahvinkaatajat erikseen, vieraat on ehdottomasti ohjattava istumaan pöydän ikkunapäätyyn, jotta emäntä- ja isäntä väki pääsee helposti hakemaan santsipannua.

Äidillä on tarve toistaa itseään. Vaikka kukaan muu ei muistaisi, niin koska nimiäisillä oli Ballerinakeksejä, niitä oli oltava myös nyt.

Tietenkin sankaritar nukkui aamulla pitkään, ja ylös noustiin vasta kahdeksan jälkeen. Päikkäriaika oli siis käsillä vasta lähempänä yhtä, mikä oli huono juttu, koska vieraille oli ilmoitettu, että vastaanotto alkaa jo kello kaksi. Ensimmäiset vieraat saivat siis tovin ihmetellä rauhallista tunnelmaa, ennen kuin juhlakalu hiukan kesken uniensa nostettiin sisään heräilemään. Edes lahjapaketeilla houkuttelu ei oikein uponnut nuoreen naiseen, koska eipä hänellä niistä aiempaa kokemusta juuri ollut. Onneksi isosisko oli innokas auttamaan.

Ohjelmaa ei tarvittu erikseen: nuorempi ja vanhempi teinimiesosasto vetäytyi jossain vaiheessa hetkeksi jalkapallon pariin, juhlaväen nuorin osuus viihtyi mainiosti ja sitä paitsi hienosti yhdessä leikkien lahjojen parissa, ja muut seurasivat pienten touhuamista ja välillä onnistuivat vähän juttelemaankin, jos ajatus pysyi kasassa kokonaisen keskustelun verran. Seremoniamestari Veera järjesti ilman muuta myös ex tempore -ongintaohjelmanumeron ja lyhyen runonlausuntatuokion.

PappaJannelen tuoma ivana junalata oli lopulta mielessä viimeisenä illalla ja ensimmäisenä tänä aamuna. Jo olemassaoleviin osiin liitettynä niistä saadaan ihan miälettömän hieno rata! Ja äiti on onnessaan, kun katsoo näppäränäppisen lapsensa yhdistelevän radan osia kuin palapeliä ikään. Ja ukkelit pistetään junaan ja on tunneli ja kaikki. Voi ihanuus. Ja kun junilla oli leikitty aikansa, otettiin esiin herrasväki R:n tuoma kahvinkeitin ja kaadettiin kahvia herrasväki K:n tuomaan metalliseen astiastoon (tästä linkistä ei katsota lahjahevosen suuhun, vaan kurkistetaan kivan lähilastentarvikeliikkeen nettikauppaan). Eipä osaisi ainakaan tämä kaksivuotias mitään upeampaa toivoa! Kiitosh. Onnee aavaa mujje!

Töihinpaluu: kaaos

Pamsu: Kato, Zen-mestari! Kiva.

Zen-mestari: Pamsu, mitäs mitäs, millai menee?

Pamsu: No kuule. Töis ollaa taas, jakso vaihtuu, kurssit pitäs arvostel ja uusii vähä asetel, muutama tehtävä täytys täs tehä valmiiks enne ku päästää tositoimii syysloma jälkee ja tot kai kahe projektihomma deadlinet ja kaks mulle uude ala kurssi alotust o enne jouluu. Tuntimäärät o naurettava pienet pääsiäise jälkee, mut nyt just o kyl hommii nii et ku tällai räkä nokas herää viikoloppun arkiaikaa eikä uni tuu heti takas, ni houkuttaa noust ylös ja ehkä ottaa se rauhalline katkeemato työtunti tähä kohtaa, eikä iltapäivää, ku alkaa kuitenki nukuttaa. VAPAAPÄIVÄN iltapäivään.

Zen-mestari: No kun alkuun pääsit niin anna tulla loputkin nyt sitten...

Pamsu: No kiitos! Remppamiehet lähti ja ollaa omal porukal, mut varastos on viel ne kamat, mil pitää keksii pysyvä säilytyspaikka, siis välikausivaatteet ja ne huonekalut, joit ei haluu myydä pois, ja cd:t ja loput lelut ja mitähän muuta vielä. Sopimus o irtisanottu, ja tän kuun aikan loput roudataa tän, mut se siis tarkottaa sitä, et sit on taas huoneet täyn siihe asti, että saadaa keksittyy kaikel paikka. Ja pinnat o tietenki edellee viimeistelemät, mut kaitpa niit ny täs jaksaa katella. Niin ja mua väsyttää ja Kerttu saa uhmakohtauksii, ja ku lapset huomaa, etten oo iha paikal, ne tietty alkaa kärttää huomiot, enkä sa tehtyy m-i-t-ä-ä-n ja sit on viel tyhmempi ja surkeempi olo.

Zen-mestari: Ymmärrän. Taitaa vähän pelottaakin. Ja varmasti on nyt liikaa asioita. Hyvä. Nyt hengität, ja annat olla.

Pamsu: Nii mut ku en osaa vaan olla ku kaikki o levällää...

Zen-mestari: Tiedetään, tiedetään. Mutta valmistahan ei tule ikinä, eihän? Aina on joku kohta kesken. Ja jos ei ole, niin keksit uutta tekemistä. Kertun synttärit ja joulu ja niin niitä remppajuttuja, kaikenlaista voi aina viilailla.

Pamsu: Ahaa, juu taidan tajut mitä sää yrität...

Zen-mestari: Hengitä. Rauhotu.

Pamsu: No nyssä kuulostat iha Miehelt...

Zen-mestari: Juu eikö ookin ärsyttävää kun joku toinen tietää paremmin...

Pamsu: Hihhih, no ON!!! Okei. Hengitän.

Zen-mestari: No hyvä. Sä tiedät, mitä työjuttuja on tekemättä, niitä ei tarvi listata eikä suunnitella sen enempää. Eikä miettiä ja vatvoa kuinka paljon on tekemättä. Otat ja teet. Kun et ehdi tekemään työpaikalla, niin et ehdi. Sitten teet kotona. Ei siitä tule tapa, kun ei niitä hommia nyt koko ajan näin paljon ole. Ite tiedät sen kyllä. Ja enempää ei voi tehdä kun voi tehdä. Teet silloin, kun tuntuu hyvältä. Jos ei tunnu, pistät työt pois ja teet muuta.

Pamsu: Nii ja tärkeint...

Zen-mestari: Juu, ja tärkeintä on perhe. Muista selittää Veeralle, että teet nyt töitä vaikka sen tunnin, eikä silloin saa häiritä, vaikka oiskin Kertun unet ja ainoa mahdollisuus keskittyä Veeraan. Mutta sen tunnin jälkeen sitten oikeasti keskityt Veeraan ja irrotat Kertun hyvällä omallatunnolla ja siirrät sen toiselle aikuiselle, eikö niin? Niin sitten ei mene hermo siihen, kun ei muka riitä joka paikkaan. Ihan tarpeeksi teet. On hienoa, että haluat tehdä asiat mahdollisimman hyvin. Mut muistat, et joskus hutasukin on mahdollisimman hyvin.

Pamsu: Niin paitsi lasten kanssa ja Miehen!

Zen-mestari: Juujuu, kyllä, ei hätää. Keskityt niihin. Muussa riittää vähempi. Koti valmistuu asumalla. Työt ei valmistu ikinä. Perheen kanssa pitää olla. Sen muistat. Hyvin menee.

Pamsu: Mä oon vähän kateellinen Asikaiselle. Eikä se sivu antanu mun tykät siit postauksest ees. Ihan ku seki ois irvaillu et keskity sinä niihin töihin nyt vaan.

Zen-mestari: Juu näin o... Mut hei hyvä kun heräsit. Eikö oo nyt parempi? Niin nyt rykäset jonkun jutun tässä ja sitten keität kahvit ja kyllä sitten pääset taas äitihommiin, eiks niin?

Pamsu: Joo. Kiitti hei.

Zen-mestari: Ei mittää. Moro.

Kerttu ja vanha Koti

Ei ole montaa päivää siitä, kun kerroin ystävälle Kertun reaktiosta, kun kävimme reilu kuukausi sitten morjestamassa vanhan Kodin uusia omistajia. Meidät kutsuttiin ystävällisesti sisään, ja tilanne oli aikuisen mielestä kutkuttavan jännittävä: olihan sitä itse tietoisesti tehnyt asunnonvaihtopäätöksen, käynyt läpi siihen liittyvän tunnemyrskyn ja hyväksynyt nykyisen tilanteen, joten nyt pystyi avoimin mielin ihastelemaan sitä, miten toinen perhe asettelee itseään meidän ennen asuttamiimme nurkkiin.

Kerttu asteli kuistilta tuulikaappiin vielä ihan tottumuksella, mutta kun eteisen ovi aukeni, ja vastassa olikin eri sisustus, nuori henkilö kirjaimellisesti seisahtui niille sijoilleen. Vanhasta muistista se könysi rappuset ylös, paikat oli tuttuja, muttei olleetkaan, alakerrassa saman raksutuksen saattoi melkein kuulla tytön pään ulkopuolelle asti. Kiiteltiin kierroksesta, heipattiin ja poistuttiin, kuistin rappusille asti. Siihen Kerttu tömpsähti istumaan, eikä suostunut nousemaan. Jäähyväissurutyötä siinä teki puolitoistavuotias.

No nyt sitten äiti eilen harrasti rakasta valokuvat printteinä albumiin -projektiaan. Äsken piti keksiä Afrikan tähden pelaamisen sijaan pienelle ihmiselle sopivampaa ajanvietettä, ja koska sekin tykkää valokuvakansioista, äiti esittelee askartelunsa tulosta.

Kuvat kiinnostavat ja ihastuttavat, kunnes päästään tähän: 

"Tässä muutettiin pois vanhasta Kodista, ja nyt me asutaan tässä Kodissa"

"EI. Ei!"

Pieni käsi paiskasi kansion kiinni melkein vihaisesti.

Nearly there!

I lied the last time I talked about the size of our new Home during the renovation: it's not four slash six people in 90 square metres but in 70 square metres. The first number seemed small when we still had the 150 existing ones... The reality has hit home a couple of times during the first month here - not hard, because we sort of saw it coming anyway, but let's say that out of the six different spaces we have here only two serve just one purpose each. That's the hall and the kitchen. The living room is also a storage room for clothing, linen and computer stuff, the future dining room multi-functions as a walk-in closet, a home office and an extra bed room, and the little girls' room is also the master bed room. And the bathroom tries to hold in our reminiscence of our old public bathroom, our private boudoir, the laundry room, the actual bathroom with the shower and the baby tub as well as the sauna.

This is the hall. Kitchen on the left, bathroom on the right.

The kitchen seen from the hall. The door leads to what will one day be the dining room.

The living room seen from the hall. There's another window on the left, not seen here.

The dining room seen from the kitchen. We'll make an opening to the living room on the wall on the left.

The one room upstairs that's in ok condition at the mo.

The bathroom of which half will turn into a staircase.

I have to tell you more about this renovation situation of ours. It's a three-phase scheme really: first we do ("we do" is actually "we have people do", but when it's on an abstract level like this, me depicting these wonderful ideas of ours to you, I feel I'm not bending the facts too much) the attic, then the basement, and then rip out the bathroom to make room for stairs to the basement.

We found this brilliant builder and two of his kin who have had their hands on old houses before. Applying for the building permit was somewhat frustrating, because the process took some time and cost some money, and in the end none of the lines and numbers on the blueprints count, because an old house is an old house and before you start working on it there's no way of knowing if any of the well thought-out designs will actually work out or even be feasible in practice. Some, or, honestly, all of the frustration dissolved once the builders got to work. They have the whole thing covered. They'll come to us and ask for our opinion on things, explain what's possible and what's expensive and what's just plain dumb and slow, but even if for some reason we insisted on something stupid, they just might do all in their power to make it work - unless of course it would turn out to be dangerous or something.

So the trio started to work the attic at the end of May, while Granny still lived in the house. She has bad asthma and didn't feel comfortable with strange men walking back and forth through the kitchen while they carried stuff upstairs and emptied the attic that had held treasures from 1925 onwards. I still feel sorry for her even though she's been fine and dandy for weeks now.

We moved in on Friday 29 May. We also moved Granny out simultaneously. The first days were horrible: even though we had taken a lot of our things to the garage we had rented, there was still stuff all over, and some of Granny's too, so we had to sort and find a place for everything so that we could have enough clear space to sleep and sit in. And once the weekend was over, Husband went back to work as usual, 7 to 4, and the builders came to work as usual, 9 to 5. Kerttu actually seems to think it's not only that we moved house, we also got three new family members!

Anyway, during the first week there was a lot of noise and dust when they built and reinforced the structures, but it got better soon as the insulation and the floorboards were laid. After that most discomfort has come from paying the numerous building-related bills, remembering to get as ready as possible with the morning routines before the guys walk in, and sharing the single bathroom with three extra people. Kerttu takes her nap outside in her pram (that's how we do it here in Finland, the land of clean air and few people - yes, I just leave her in the garden and then go inside to listen to loud music or have a cup of coffee and a read a magazine) and even though the builders use their power tools and circular saws and what have you got right there five metres away from her she's just not bothered and will sleep, uh, like a baby until she's not tired anymore. Considering that we have not lived in our new Home without the builders for more than the June weekends, it's actually no surprise! They came with the package, and this is what our life is like now. It's also about getting dressed in the dining room, storing stuff in the living room, and having six family members scattered around at nights so that four of us sleep within a space of 5sqm, one in the dining room and one has a sleep-over at Granny's.

Except that now there's no attic anymore, but a beautiful new room that only lacks the finishing touches from the electrician, the plumber and the wallpaper girl. The builder sr. said he'll come in to install the molding after everyone else is gone, and then that's it! Wow. Very strange.

Anyone want to fill in the void and come in daily at nine o'clock, hammer and cut stuff, have coffee with me in the afternoon and leave around five?

Oh. They'll be back sometime soon to start working out what the basement needs in order to become sauna, bathroom, man cave and storage space. No worries.

Follow my blog with Bloglovin

Muutto: keittiö

Muuttosarjamme viimeisessä osassa esittelen uuden Kotimme keittiön, joka kliseenomaisesti on muodostunut talon sydämeksi.

Ensin, Mummun vielä asuessa tällä puolella pihaa, purettiin vanha keittiö.

Sitten vanhojen kaappien tilalle tuotin uudet. Yhden kaapin saranat tosin tulivat paikalle vasta kuukauden päästä kavereistaan.

Lopulta me ja meidän muuttokuormamme tulimme perässä.

Huomaa kolme rinnakkaista liettä: sähkö-, puu- ja mielikuvitustoimiset. Kahdessa yläkaapissa on juomalaseja ja herkut (tarpeeksi ylhäällä tietenkin) sekä mausteet ja vitamiinit ja niihin rinnastattavat tuotteet.

Kellon paikka olisi tietenkin eteisen oviaukon yläpuolella, mutta koska sillä kohtaa on enemmän vapaata lattiapintaa ja vähemmän särkyviä asioita, sisäkoripallokori oli parempi sijoittaa siihen.

Jääkaappi on oven vieressä, ja sen vieressä taas kuiva-ainekaappi, jossa on ulosvedettäviä laatikoita ja kaksi tavallista hyllyä.

Saarekkeen kolme leveää laatikkoa pitävät sisällään kaikki työvälineet, lautaset, mukit, vuoat, kattilat ja pannut, ja lisäksi se on tosi hyvällä työskentelykorkeudella, 92 senttiä tai jotain. Ikkunan puolella pöytälevyn alla on tilaa polville, parille keittiö- ja yhdelle baarijakkaralle. Syöttötuoli on tässä liian matala Kertulle, joten sekin istuu keittiöjakkaralla. Tähän mennessä onnettomuuksia 0.

Portaiden alla on minun mummoni vanha lipasto, joka on ostettu joulukuussa 1943. Kuitti oli keskimmäisen laatikon pohjalla suojapaperin alla. Ajatella, että jo silloin ovat osanneet tehdä täydellisesti tähän keittiöön sopivan huonekalun! Lipaston päällä on kaikki pienkoneet, vasemmanpuoleisessa kaapissa leivät, ylimääräiset kahvit ja muut, ja kaapin yläpuolella olevassa laatikossa leikkuulauta ja leipäveitsi. Keskimmäisissä laatikossa ja kaapissa on suodatinpussi-, muovikippo- ja lasipurkkivarasto, ja oikeanpuoleisissa leivontajutskat. Lipaston päällä on täysin tyyliin sopimaton, mutta kokonaisuuteen mainiosti istuva Lack-hylly.

Kaikki ei kuitenkaan missään tapauksessa ole vielä valmista. Niin kauan, kun vintillä on työmaa, jonne kuljetaan ensisijaisesti keittiön portaita pitkin, rakennuspölyn ja muun roskan kulkeutuminen askelmien välistä kodinkoneisiin on estetty kahdella pitkittäin auki revityllä jätesäkillä, jotka on kiinnitetty paikalleen - milläpä muullakaan, kuin - ilmastointiteipillä. Teipin liima on kestänyt näihin päiviin, mutta näin kosteana kesänä remontin olisi hyvä alkaa jo pian loppua.

Naapurihuoneeseen johtavan oven takana on perinteisesti säilytetty siivousvälineitä, joita on perinteisesti ollut vähemmän kuin nykyään. Tila odottaa järjestelyprojektin alkamista.

Portaiden alapuolella olisi mainiosti säilytystilaa, mutta koska askelmat siis ovat avonaiset, ei sinne viitsisi mahdottomia määriä syytää. Paitsi toistaiseksi.

Vanhan lieden päälle näyttää kerääntyvän helposti kaikenlaista tavaraa. Sen on loputtava ennen talven tai lämmityskauden alkua, kumpi sitten koittaakin ensin.

Myös ruokakaappien päälle on näppärä sijoittaa asioita. Sen täytyy johtua vanhojen kaappien haamusta, joka näkyy seinissä ja katossa edelleen: tila selvästi luulee vielä voivansa sisällyttää itseensä vanhan määrän tavaraa. Hävitämme moiset luulot, jahka saamme rakenteelliset uudistukset valmiiksi ja varmistumme pintaremonttibudjetin kokoluokasta.

Follow my blog with Bloglovin

Muutto: olohuone

Se herra R., joka talon aikanaan rakensi, toi
Venäjän-matkaltaan tuliaisena kattokruunun,
joka kuuluu huoneeseen.

Reilun kolmen viikon olemisen jälkeen olohuone tuntuu edelleen olevan kesken eikä oma itsensä, vaikka se on rauhallisin ja puitteiltaan eniten valmis (valmein?) kolkka koko asunnossa. Siellä on kuitenkin säilössä kamaa, joka ei sinne tule jäämään, kuten petshoptalo, kassillinen liinavaatteita ja yksi laatikosto. Huone on sen verran iso, etteivät nämä ylimääräiset artikkelit sinänsä haittaa, mutta eivät ole näkymättömiäkään. Sitku sitku.

Koriste-esineiden sijainti varastossa harmittaa täällä. Lentoukkeleille on selkeä paikka telkkarinurkan katossa, mutta tällä hetkellä ukkelit vain loistavat poissaolollaan.

Ollaan puhuttu, että jos vaikka maalattaisiin tuo tapetti. Silmä on jo siihen tottunut, toisaalta siksi, että se oli siinä Mummun asuessa, ja toisaalta siksi, että se on ollut siinä nyt, ja tässä on tottunut katsomaan noita omia huonekaluja sitä vasten. Sitä paitsi tuska siitä, että pintakuvioinniltaan tätä ruskeasävyistä tapettia vastaavalla, ostohetkellä vielä luonnonvalkoisella kankaalla päällystetty sohvamme ei ihan hirveästi erotu seinästä, alkaa laantua.

Maalaamisajatus on nyt tauolla, koska pitäisi selvittää, kannattaako tuommoista materiaalia ylipäätään maalata, ja jos, niin mikähän se väri sitten mahdollisesti olisi. Meillä olisi kauhea kutina saada turkoosia johonkin, mutta selvää on, että tähän huoneeseen se ei sovi. Eikä ehkä pinna ole tarpeeksi pitkä rapsuttelemaan vanhaa tapettia seinästä kuitenkaan, että siihen uutta saisi laitettua. Sitä paitsi ihan ensin, jahka vintti valmistuu ja naapurihuonetta saadaan tyhjennettyä, puhkaistaan oviaukko takaisin olo- ja naapurihuoneen väliseen seinään siihen kohtaan, missä se alun perinkin on ollut. Katsotaan pintoja sen jälkeen.

Arvaatko, mihin kohtaan oviaukko on tulossa? Löydätkö kuvasta Miehen tietotekniikkakätköt?

Vahva ehdokas turkoosille, tai kenties vaalealle siniselle, semmoiselle linnunmunanvärille, on eteinen. Tässä alla näkyy kuistin eli ulkoeteisen kaunis vanha pariovi olohuoneesta katsottuna, ja keittiö on vasemmalla. Oikeanpuoleinen ovi johtaa spa-alueelle. Takkiröykkiön peittämä seinä, jonka takana on suihku, tullaan purkamaan alakertaan johtavien rappusten tieltä. Maalisudit lepäävät ja ajatushautomo jatkaa pöhinäänsä myös tämän tilan suhteen.

Follow my blog with Bloglovin

Muutto: naapurihuone

Monitoimitiloista puheen ollen.

Mummu asui talonsa alakerrassa olohuoneessa, keittiössä ja makuuhuoneessa. Periaatteessa ratkaisu oli siis sama kuin meidän vanhassa Kodissa, jossa meillä oli olohuone, keittiö ja naapurihuone. Naapurihuonetta käytettiin sen verran moneen eri tarkoitukseen, että sen kutsuminen "vain" lastenhuoneeksi olisi tuntunut väärältä silloin, kun siellä sijaitsi lasten kerrossänky, eikä nimeäminen tietyn henkilön mukaan tullut koskaan kysymykseen, koska huoneessa leikkivät niin meidän kuin muidenkin lapset, ja tietyn ikäisten ihmisten kanssa on paha neuvotella, jos on annettu olettaa, että tämä lelu tai tämä paita tai tämä huone on juuri hänen... Ja sitten taas naapurihuoneessa myös askarreltiin, venyteltiin, luettiin, piirrettiin ja ylipäätään hoopoiltiin. Siksi naapurihuone.

Aika pian sen jälkeen, kun päätös silloiseen Mummulaan siirtymisestä oli tehty, tajusimme, ettei meidän ruokapöytämme mahtuisi keittiöön, oli siellä sitten minkälaiset kiinteät kalusteet tahansa. Minä en yhtään tykkää siitä, että perheenjäsenet ruokailevat muualla kuin ruokapöydän vieressä. Varmuuden vuoksi, jos joku ei ole tullut seurauksia ajatelleeksi, luettelen ne: 1) ihmiset eivät osaa isonakaan syödä niin siististi kuin luulevat, jolloin ruokaa löytyy ympäri taloa paikoista, joista sitä ei haluaisi löytää, 2) ihmiset eivät isonakaan jaksa/muista/osaa kuljettaa astioita ja aterimia takaisin keittiöön, jolloin niitä löytyy ympäri taloa paikoista, joista niitä ei haluaisi löytää, ja 3) väkisinkin joku ne kuitenkin joutuu keräilemään, eikä se ole kenenkään lempihommaa, joten 4) yksinkertaisinta on, että syödään lähellä sitä paikkaa, missä ruoka laitetaan. Sitä paitsi 5) ruoka ja ateriointi ovat sen verran tärkeitä asioita, että niihin pitäisi suhtautua rauhallisesti ja kunnioittaen, mikä onnistuu parhaiten, kun istuu rauhallisesti paikallaan ruokaan ja seuraan keskittyen.

Joskus tosin on ihanan paheellista tai sitten mukavan juhlavaa kuljettaa herkkuja olohuoneeseen ja nautiskella niistä siellä. Minusta tilanteen hienous korostuu harvinaisuudessa, mutta perheen muut jäsenet tuntuvat usein olevan eri mieltä. Yritän silti jaksaa vaikuttaa hiljaa ja väsymättä, kuin meren laineet kallioon.

Yksi vaikutuskeino on se, että se ruokapöytä jumankekka laitetaan naapurihuoneeseen ja kutsutaan sitä edes väliaikaisesti ruokailuhuoneeksi, joka kuulostaa aivan liian juhlalliselta meidän huusholliin, mutta onkin siis vain kiero manipulointikeino, jolla perheenjäsenet saadaan onnellisiksi, kun saavat kiikuttaa niitä lautasiaan pois keittiöstä. Ja ihan itse sinne takaisin myös. Suoraan astinpesukoneeseen mielellään.

Ruokasalitoiminnon lisäksi naapurihuone tulee toimimaan ainakin askarteluhuoneena, kotitoimistona ja leikkitilana.

Muuton aikana naapurihuone toimii ruokasalina, vaate- ja pukeutumishuoneena, kotitoimistona, askarteluhuoneena, makuuhuoneena, leikkitilana sekä tarvittaessa hiljaisena rauhoittumistilana.

Follow my blog with Bloglovin

Muutto: spa

Lähtötilanne oli se, että kahden melko tilavan, lattiapinta-aloiltaan noin kaksi ja viisi neliötä, vessan, yhden kodinhoitohuoneen, kahdeksanneliöisen kylpyhuoneen ja saunan sisältö, lähinnä siis erilaisia tuotteita ja pyyhkeitä, oli pakattu laatikoihin, pussukoihin ja nyssäköihin rusettimalliin, eli pikku hiljaa vähemmän käytettyjä asioita ensin käytöstä poistaen ja lopuksi vain välttämättömimmät säästäen ja sitten tosipaikan eli muuttopäivän tullen johonkin pussukkaan viskaten. Tästä johtuen shampoot hukkuivat tilapäisesti, kolmeksi päiväksi, ja löytyivät sitten jostakin syystä löylykiulusta, joka oli vauvan ammeessa vesilelujen kanssa.

Lopullinen välitilanne on se, että samat toiminnot on nyt sijoitettu kolmen neliön suuruiseen kylpyhuoneeseen.

Pyykkikori oli sijoitettu aamupesun ajaksi eteisen puolelle, mutta jotta liika stailaus ei piilottaisi totuutta, nostin sen tähän kuvaan omalle paikalleen.

Vuoden päästä tilanne on todennäköisesti sellainen, että kuvissa näkyvän ikkunan puoleinen osa kylpyhuoneesta suihkuineen on hävitetty ja muutettu alakertaan johtaviksi portaiksi. Jäljelle jää ns. yleisö-wc, jonka sisustamme niin hienoksi kuin läpitalonremontin jälkeisissä tunnelmissa suinkin jaksamme huvittua. Eli nähtäväksi jää. Tälläkin hetkellä vintissä rakennetaan siinä kohdassa, johon tulee yksityisempi vessa, ja kellariin tulee sitten pyykkitupa ja läträystilat. Näillä näkymin tulen jäämään pyykkikuiluttomaksi, koska tämä 90-vuotiaiden lattioiden puhkominen suorassa linjassa eriaikaisesti tuottaa jonkinasteista päänvaivaa jopa hyvin kokeneille ammattihenkilöille, jotka eivät lupaile sellaista, mitä eivät varmasti voi toteuttaa.

Pinnat jäävät siis toistaiseksi tässä monitoimitilassa ennalleen, sillä tilanne elää, eikä materiaaleja kannata tässä kohtaa vielä lähteä liian tarkkaan päättämään. Muovinen, sinistä kaakelia jäljittelevä seinäpinta on tarpeeksi sympaattinen tähän hetkeen. Paikan päällä voi ihastella pikanttia yksityiskohtaa, jesarikiinnitteistä vessapaperirullatelinettä, jota en nyt viitsinyt alkaa muutaman kuukauden tarpeita varten erikseen ruuvaamaan paikalleen siirrettyäni sen ensin pois pyyhehyllyn takaa.

Käyttäjäkommentteja:
(tyttö 6v.) "No. Iha kiva."
(tyttö 1v.) "Jee! Tänne pääsee ite levittämään kaikki kylpylelut ja kääntelemään tätä pikkulotrausämpäriä ihan just silloin ku ite haluu ja äitin silmä välttää! Jee! Vapaus! Itsenäisyys! Jee!"

Follow my blog with Bloglovin

Remppahommia: väistötila

Kierros läpi remonttikohteen jatkuu seuraavaksi makuuhuoneeseen, joka parhaimmillaan majoittaa neljä henkilöä.

Tämä on siis se huone, jonka tapetoinnilla ja lattianlaitolla näppärästi taannoin aloitimme remonttihommat, jos ei vintin tyhjennysoperaatiota #n lasketa mukaan. Kun vielä kuvittelimme, ettei perähuoneeseen koskettaisi, suunnitelmana oli asetella tämä etummainen, pienten tyttöjen huone oikopäätä lopulliseen järjestykseensä, jolloin parvisänky olisi sijoittunut ikkunan eteen, päästä vedettävä pikkusänky sen alle ja leikki-, askartelu- ja säilytystilat perähuoneeseen johtavan oven puoleiseen päähän huonetta. Ovesta olisi kuljettu väliaikaiseen aikuisten makuuhuoneeseen. Tyttöjen huone olisi siis ollut ihan alusta asti heidän omaa reviiriään.

Toisin kävi. Nyt perähuoneeseen ei pääse kuitenkaan, joten minä ja Leena kokosimme parvisängyn suosiolla oven eteen. Miksi ihmeessä? No siksi, että aikuisten makuuhone onkin nyt parvisängyn alla, mikä tarkoittaa sitä, että Kerttu nukkuu edelleen pinnasängyssä, siis päästävedettävää pienemmässä vuoteessa, parvisängyn ulkopuolella, ja jotta huonetta voisi edes jotenkin käyttää, Lundian työpöytä- ja kirjahylly-yhdistelmä on nyt koottu sen ikkunan puoleiseen päähän. Mukavasti siinä sisääntulon kohdalla on nyt vapaata lattiapintaa yhteensä vähän vajaan parin neliön verran. Ja kun jättää pimennysverhon ja värillisen verhon päiväksi paikalleen, tunnelma on jännän hämyisä.

Täytyy tunnustaa, että odotan kovasti vintin valmistumista. Mies nukkuu työaamuja edeltävät yöt suosiolla olohuoneessa, jossa kukaan ei a) potki pinnasängyn laitojen läpi päähän eikä b) pimennysverhoista huolimatta kuvittele aamun alkavan jo puoli viideltä. C) äiti tsemppaa.

Mut hei! Putkari (nimeltään muuten Kari) kävi! Tähän tehdään pönttö! Ei vielä tänään, mutta jonain päivänä!

 Follow my blog with Bloglovin

Remppahommia: vintin lattia

Viime viikonlopun, eli muuton, eli tavaroiden siirtämisen, jälkeen ystävät, sukulaiset ja tuttavat kyselivät kuulumisia ja muuton jälkeisiä tunnelmia ja toivottelivat onnea uuteen kotiin. Hyvä ja tietyllä tavalla helpottunut on olo, kiitos kysymästä, olemmehan me aikuiset nyt samalla tontilla, ja iso osa tavaroistakin on. Tosin nyt on muuttolaatikkoraivauksessa päästy siihen pisteeseen, että täällä Kotona on useita laatikoita, jotka voisi nyt siirtää varastoon, ja toisaalta tilaa on vapautunut ja selkeytynyt säilytyskalusteista, joihin voisi tuoda kamaa varastosta. Ja shampoot on hukassa. Viimeisten juttujen joukossa laitoin ne johonkin pussiin, jonka nykysijaintia en tiedä. Merkkaan ostoslistaan.

Ja haikeat tunteilut on kai tunteiltu, tässä on muutenkin nyt kaikenlaista miettimistä ja uudenlaisten kuvioiden opettelua, ettei tuonne Kalevanpuiston tuolle puolen tule kauheasti kaipailtua. Onnellisia olemme, kiitos toivotteluista!

Mutta tämähän ei siis todellakaan ollut tässä! Arki jatkuu remonttitunnelmissa. Meillähän on täällä tällä hetkellä siis 75 neliötä, eikun anteeksi, tällä hetkellä yläkerran tilapäisesti käytöstä poistetun perähuoneen verran vielä vähemmän tilaa. Se on aika vähän neljän kautta kuuden hengen taloudelle, joka vielä viime viikolla oli levittäytynyt tuplasti saman kokoiseen tilaan. Neliöitä saadaan lisää tekemällä kylmästä vintistä lämmintä tilaa, ja rakentamalla sen jälkeen lisää käyttötilaa kellariin. Urakka voi olla ohi ennemmin tai myöhemmin, toivotaan nyt kuitenkin, että reilusti ennen ensi kesää.

Tällä hetkellä näyttää aika hyvältä. Timpuri ja poika tekivät maanantaina vintin lattian pohjatöitä, siis ne kehikot, joiden väliin tulee eristeet ja päälle lattiakoolaukset. Eilen kello 11.00 tuli auto puhaltamaan villaa, ja homma oli valmis kello 11.20. Sen jälkeen näytti tältä:

Sen jälkeen isä ja poika naputtelivat paikalleen ne koolaukset lattialautoja varten:

Tänään on lyöty paikalleen lautoja, paitsi että putkimiestä odotellaan (sic) katsomaan yläkerran vessan läpivientien paikkoja, joten päädyssä on vielä aukko:

Perähuoneeseen, joka on entinen porrashuone tai eteinen, menee nyt tämmöinen aukko, josta saadaan valoa kansalle, joka melko pimeässä vintissä muuten vaeltaisi:

Entisestä eteisestä ennen vinttiin vienyt ovi on peitetty vuoden 1958 remontin yhteydessä Satakunnan Kansan ilmoitussivulla:

 Follow my blog with Bloglovin

Muutto: tiivistys

Viihdytysjoukko

Viikon tapahtumat tiivistäen:

1. maanantaina rempparytinät alkoivat toden teolla, kun timpuri ja kumppani aloittivat hommat vintissä, joten palaverointiin ja katselmuksiin meni jonkun verran aikaa; piharivissä sähköt saatiin vihdoin kuntoon; Kotona oli pakattu suunnilleen kaikki mahdollinen muttei ehkä ihan
2. tiistaina rempparytinät saivat Mummun astman riemastumaan, mistä seurasi hänelle neljän päivän pakkolepo sekä meille oletuslapsenvahdin menetys ja illan mittainen viive Mummun muuttoon
3. keskiviikkona keskityin paketoimaan viimeisimpiä tavaroita, pyörittämään pyykkikonetta ja panikoimaan hetkeksi, koska tovin vaikutti siltä, ettei Mummua saada sittenkään muutettua meidän tieltä suunnilleen ikinä
4. torstaina Mummu muutettiin, samoin meidän pihakalusteet ja ulkolelut, ja kaikenlaista tavaraa siirtyi vielä varastoon
5. perjantaina Veera oli vikaa päivää eskarissa, Miehellä oli vapaapäivä, minulla kokous Kertun päikkäreiden aikaan, eli juuri silloin, kun olisi ollut optimaalinen aika esimerkiksi purkaa parvisänky, mihin olimme henkisesti valmistautuneet jo viikkoja, mutta onneksi kuitenkin Patricia ehti vahtia Kertun päiväunia, jotta edes Mies sai lastattua rauhassa peräkärryä; muuttoväki saapui iltapäivän kuluessa paikalle, olohuoneen kadun puoleinen ikkuna avattiin selälleen, kaksi henkeä viskeli tavaraa ulos, kaksi lastasi kärryä ja toisessa osoitteessa kaksi purkasi kärryä uudelleen ja uudelleen; toiminnan välissä minä viihdytin vanhassa Kodissa Kerttua ja toisinpäin; kuuden tienoilla vietiin illan viimeinen kuorma, jota sitten purettiin ja valmistettiin uutta Kotia yöpymiskuntoon mukaan ehtineen Leenan avustuksella - kiitos! - kunnes yhdeksän aikaan tajuttiin, että nyt on pakko alkaa laittaa lapsia nukkumaan, ja kamelin selkä oli lopulta katketa, kun matkasänky ei kasautunutkaan käden käänteessä, mutta selvisimme sittenkin
6. lauantaina heräsin nauttimaan Mummun uudessa kodissaan keittämää aamukahvia (koska meidän keitin oli jäänyt vanhaan Kotiin) siinä uskossa, että käymme äkkiä siivoamassa vanhan Kodin ja voimme sitten keskittyä yhdessä osoitteessa vaikuttamiseen, mutta paljastuikin, että ainakin yhdessä kerroksessa kolmesta oli edelleen kaikenlaista sälää, jota piti asetella laatikoihin ja pussukoihin, ja vasta sen jälkeen siivoamisen pystyi aloittamaan, mutta sitten piti myös valmistaa ja ennen kaikkea syödä ruokaa, jottei koko homma leviäisi käsiin, ja tehdä yhtä sun toista uudessakin Kodissa, niin ja huolehtia lapsista myös
7. sunnuntaina nautin itse omalla keittimelläni valmistamaani kahvia, ennen kuin lähdin korvaamattomaksi siivousavuksi tarjoutuneen ja osoittautuneen Eijan kanssa oikeasti pelkästään loppusiivoamaan; koko perhe tuli hyvästelemään vanhan Kodin, avaimet jätettiin keittiön sivupöydälle, eikä tunteille niiden oikealla nimellä ollut tilaa, koska oli mentävä Kotiin syömään ja hoitamaan asioita, ja siinä välissä ne tunteet sitten tiuskiutuivat ulos eri puolilta, kunnes tässä iltaan mennessä tyyntyivät, ja pintaan nousi aika hyvä ja rauhallinen olo.

Tämä on hyvä.

Perjantaiaamuna purettiin kirjahylly.

Tässä kohtaa oli ekan kerran voittajafiilis.

Perjantai-iltana rentouduttiin vähän.

Sunnuntain aamiainen uudessa Kodissa.

Huomenna alkaa uusi viikko, kesäkuu ja kesäloma, paitsi Miehellä, vintissä alkaa lattia tekeytymään, rakennuslupakin on myönnetty, ja vaikka kaikki on edelleen hyrskyn myrskyn, nyt ollaan sentään kaikki samalla tontilla ja neljän kuukauden mittainen myynti-, piharivin remontointi- ja muuttoprojekti on saatu päätökseen. Nyt vaan järjestellään ja katsellaan ja ollaan ja annetaan ammattilaisten hoitaa hikiset hommat.

Keinun takana pressun alla vintin lattia.

 Follow my blog with Bloglovin