Remppahommia: suunnitelmat todeksi

Aika tarkkaan kaksi vuotta, kaksi kuukautta ja viikko sitten tehtiin suullinen ja pitävä sopimus siitä, että me muuttaisimme ajan tullen Mummulaan. Ensin piti kuitenkin synnyttää yksi lapsi ja laittaa piharivi asumiskuntoon Mummua varten ja laittaa meidän Koti myyntiin, ties kauanko siinäkin sitten menisi, ja ennen muuttoa olisi pakko tehdä remontti Mummulassa.

Lapsi syntyi ja joutui reilun viikon ikäisenä sairaalaan potemaan kynsivallin tulehdusta. Kun lapsi nukkui, äidin päässä suhisi tulevaisuus.

Leppoisa lomapäivä mahdollisti eilen paperipinon järjestelyn. Asensin kesällä kirjahyllyyn kaapin, johon olen voinut sulloa kaikki mahdollisesti tärkeät, lähinnä remppaprojektiin liittyvät asiakirjat, laskut ja esitteet. Nyt, kun elämä on rauhallisempaa, nostin pinon kaapista ulos ja löysin sieltä toivelistan, jonka suolsin vihkoon nyt jo käytöstä poistetun lastenosaston huoneessa pikkuisen vauvan tuhistessa verkkomyssy päässään.

Toteutumattomiksi jääviä toiveita ovat pyykkikuilu (mulla on iso kantokahvallinen kori), eteisen vaatekaappi (mutta ehkä kuistille?), keittiön superkaapisto (korvautui minun Mummoni lipastolla), jääkaappi-pakastin, posliininen tiskiallas, vessanpytty kellarissa, valkoiset kylpytilat, aikuisten alkovi ja olohuoneen vuodesohva. Kaikki muu on joko toteutunut sellaisenaan tai samaa taustaideaa toteuttaen, tai on vielä mahdollista toteuttaa.

Ei huono.

Remppahommia: sauna

Asikaine on jo muutamaan kertaan huomannut Avotakan stalkkailleen itseään. Mutta nytpäs on meidänkin ratkaisut päässeet samaan aviisiin! Nimittäin marraskuun numeron sivulla 24 esitellään vanhaan kerrostaloasuntoon tehtyä remonttia ja teettäjän pitkäaikaista, nyt toteutunutta haavetta, betonipintoja, jotka "on tehty edullisella ulkorappauslaastilla ja viimeistelty saunasuojalla".

Itse asiassa kunnia kuuluu kyllä puoliksi taas timpurille, jonka näpeissä kakkoskakkosesta ja saunasuojasta syntyy vaikka kristallikruunu, näin uskon. Mutta ihan itse kyllä olimme ideoinnin alusta asti sitä mieltä, että kellarissa pintojen on oltava betonia. Jos nimittäin vuonna 1925 valmistuneeseen hirsitalossa olisi alunperin ollut pesutilat sisällä, ne eivät olisi olleet marokkolaishenkinen koti-spa, vaan betonia. Luksusversiossakin olisi ollut korkeintaan valkoisella laatalla päällystetyt ja mustalla kapealla boordilla koristetut seinät ja kuusikulmaisilla valkoisilla laatoilla peitetty lattia. Niin hienolla alueella täällä ei kuitenkaan nyt olla.

Koko kellarissa siis on betonia lattiassa ja sementtirappaus seinän kevytsoraharkkoja peittämässä. Lattian olisi voinut valaa myös toiveiden mukaan jo valmiiksi värjätystä betonista, mutta oikean värin valitsemisprosessi olisi viivästyttänyt aikataulua. Jos haluamme väriä elämään, maalaamme lattian Betoluxilla. Toki se kannattaisi tällä välin suojata vaikka sillä saunasuojalla, niin ettei pöly ja lika jumittuisi betoniin.

Seinän maalatussa sementissä saunasuoja on siitä ihana tuon suojausfunktionsa lisäksi, että se jättää pinnan vähän kiiltäväksi. Useampi meillä käynyt tuttu on käynyt ihaillen hipelöimässä harjalla pystyvedoin kuvioitua ja saunasuojalla viimeisteltyä seinää.

Itse sauna taas on mallia mummusauna (katsotaas vaan, kuinka pian Avotakka hoksaa!), edelleen vanhan talon hengessä ja kosteiden tilojen minimointi- ja muun tilan maksimointitarkoituksessa. Kellarissa on nyt erillisen pesu- ja löylyhuoneen sijaan vain yksi neljäneliöinen pesutila, jossa mahtuu hyvin myös pluttaamaan vauva-ammeessa tai istuskelemaan jalat kylvyssä hetivalmiin kiukaan ja lattialämmityksen (no niitä ei olisi 90 vuotta sitten ollut) pitäessä maanalaista tilaa vähän lämpimämpänä.

Puuosat, siis katto, lauteet ja tuuletusräppänän kansi, on tervaleppää.

Salamavalokuvat nyt ei kerta kaikkiaan tee tilalle kunniaa yhtään enempää kuin kelmeä kevätaurinko suomalaiselle talvi-iholle, mutta idea välittynee.

Remppahommia: viimeistelyn suunnittelua

Seliseli: vielä ei ole pystynyt aloittamaan viimeistelyhommia, koska ensin piti vähän levähtää ja ottaa omaa tilaa, toisekseen illat ja viikonloput ovat lyhyet, ja sitten iski tämä flunssa vielä.

Ja pah: mikä pakko tässä kenellekään mitään on selitellä?! Kun on hyvä hetki, niin alkaa tapahtua.

Ulkopuolisilla teetettävien töiden kruunuksi ei sittenkään jäänyt sähköjen asennus, vaan saunan ikkuna. Räppänä on sen verran pieni, että se täytyi teettää erikseen. Valmista piti tulla jo joku viikko sitten, ja koska ikkunan piti tulla päivänä minä hyvänsä, sitä odotellessa kielsimme timpureita aloittamasta mitään pintojenkäsittelyhommia, koska voisimme tehdä ne itsekin sitten, kun viimeiset palkat olisivat kohta maksetut (eikä harrastelijan tarvitsisi seuraavana päivänä punastella työnsä jälkeä ammattilaisen edessä).

Ikkunamies oli kokeillut tässä välissä moottorisahaa polveensa ja joutunut vähän huilaamaan. Väliaikatietoja ovat kyselleet niin timpuri kuin isäntä, ja nyt ollaan kuulemma ihan tänään tai huomenna saamassa ikkuna - ja muutama lista - paikalleen. Sen jälkeen ei ihan oikeasti enää odoteta ketään tekemään mitään.

Omia hommia on silti vielä jäljellä

1) ruokailuhuoneen eli salongin tapetointi (Uusi lamppu on kuitenkin jo hankittu ja ripustettu! Tämän paikaksi suunniteltiin jo vanhassa Kodissa naapurihuonetta, joka pikku hiljaa olisi muuntunut leikin tyyssijasta kirjastoksi ja musiikkihuoneeksi.)

2) olohuoneen ja salongin välisen oviaukon siistiminen

3) vessan seinien maalaaminen (vanhan tapetin yli voi maalata samalla maalilla kuin saunan seinät vedettiin - minä tykkäisin sävystä vessassakin, Mies epäröi) ja listoitus

4) porraskuilun ja eteisen seinien maalaus (ensin tulee valkoinen pohja, ja sitten opettelen jonkun jännän laveeraustyyppisen tekniikan, jolla sudin sopivasti vaaleaa haaleaa sinistä päälle

5) porrasaskelmien lopullinen maalaus (suunnitelma ei ole vielä valmis)

6) saunan lauteet

sekä monia sellaisia pienempiä juttuja (vanhojen ovien rapsutus ja maalaus, keittiön viilaus, kellarin miesluolapuolen katon maisemointi jne.), jotka olemme henkisesti valmistautuneet jättämään vaiheeseen epämääräiseksi ajaksi. Ideat muhivat.

Tässä välissä

Nyt maistuu uni, töiden jälkeen ehtii puistoon, muistan paremmin kysellä läksyt ja vaatia soittoläksyn läpisoiton säännöllisesti. Tämä vain yhden remonttimiesten lähdön jälkeisen arki-illan tuloksena.

Muistan oikein hyvin, kun minun äitini tuli töistä ruokakaupan kautta meistä viimeisenä kotiin, ja halusi ihan ensimmäiseksi vain istua alas, juoda vähän teetä ja selata postit. Taitaa olla perinnöllistä, joko sukuvika tai sitten ihan lajityypillinen piirre.

Vanhempainvapaalta töihin palaaminen oli - ja on, kyllä tässä tottumisessa tähän kuvioon on edelleen sulattelemista - hässäkkä sinänsä. Vaikka opetan tässä jaksossa oikein mukavia nuoria ihmisiä, ja ehdin kotimatkalla bussissa vähän latautua, se sosiaalisen kanssakäymisen määrä, mitä työpäivään sisältyy, on aikamoinen verrattuna kotiäitipäiviin. Pään höttöytymistarvetta riittäisi tässä pidempäänkin pendelöintiin.

Kuitenkin sinänsä turhan pitkän työmatkan jälkeen sitä on odottanut kotiin pääsyä, mielessään joku tunnelmakuva kesäisestä aamupäivästä, jossa lapset ovat ulkona leikkimässä ja minä ja Mies voidaan pötkötellä rauhassa sohvalla kahvikupillinen kädessä (uudella sohvalla ei juoda eikä syödä!!!), silmät puoliksi kiinni, puoliksi naistenlehdessä ja televisiossa...

...ja todellisuus kello kuusitoista nolla kahdeksan on se, että minun saapuessani petollisen hiljaiselta ja rauhalliselta kadulta pihaan, sieltä saapuu samaan aikaan timpuri antamaan raporttia ja kysymään mielipidettä, Mummu tuomaan päivän postia, Kerttu hihkumaan syliin, Veera näyttämään temppua (Äiti, kato! Haluuks nähdä ku mä teen yhden tempun? Kato! Äiti, kato! Hö, et sä kattonu! koska siinä välissä jo joku muukin oli vaatinut huomiota), ja se, jonka kanssa haluaisin vaan edes nanosekunnin verran halata ja vaihtaa rauhallisen katseen ja pusun, ehtii vaan nyökätä jonkun pään takaa moi, samalla kun lähtee tekemään jotain hommaa, jonka tekijää on jo odotettu paikalle.

Eilen ei enää yhtä aikaa tarvinnut olla kuin yksityinen, perhekeskeinen siviiliminä.

Remppahommia: kyllä.

Nyt on juhlan tuntua ilmassa. Viritin tunnelmavalot, koska töpseliin ei enää tuupata kaappaa. Jos tarkkaan katsot, voit nähdä valot tässä:

Kiuas on asennettu, ja tuotti nautintoa, vaikka mainoslauseestaan huolimatta pienellä viiveellä, joka tosin johtui aikataulutuksesta eikä kiukaasta itsestään.

Saunassa ei ole vieläkään ikkunaa, ja korkeampaa istuintasoa odotellaan, mutta saunottu on ja ammeessa pluttailtu. "Keettu vapaa päivä", yhdisti nuorimmainen vettä kauhoessaan.

Kodinhoitohuone kaipaa vielä kaappeja.

Varastoa on kuitenkin saatu tyhjennettyä siinä määrin, että vuokrasopimus on irtisanottu (puoli vuotta se nyt sitten meillä tuli olemaan parin-kolmen kuukauden sijasta, mutta aika hyvin silti), ja miesluola on alkanut muotoutua.

Kaikki ei todellakaan ole vielä valmista, mutta nyt se on meidän käsissä.

No?!

Tuliko sähkäri? Onko valmista? Onko Koti nyt lopultakin meidän?

No ei tullut. Ei ole. Onhan se siis joo mut ei.

Mutta turkoosi sohva tuli!

Remppahommia: joko jo?

Elämä ei tule valmiiksi. Väliaikaiselämän remontin keskellä kuitenkin soisi loppuvan. Tai ainakin olisi ihanaa, että voisimme palata, tai päästä, jo siihen pisteeseen, jossa narut ovat kokonaan omissa käsissämme.

Nyt ollaan tosi lähellä. Sähkö- ja putkimiehiä saa aina kuulemma odottaa, mutta meillä hommat on edenneet superjouhevasti timpurin loistavan verkoston ansiosta: hän on hoitanut aikataulutukset, soittanut urakoitsijat paikalle, säästänyt meidän puolestamme ja piikkiimme ison kasan rahaa (vaikka eilen kotitalousvähennysilmoitusta näpytellessäni huokailin silti...) neuvottelu- ja ammattitaidoillaan, ja erityisesti saanut koko urakan pysymään kasassa niin, että vähän reilun sadan päivän jälkeen nyt ollaan siinä pisteessä, että enää sähkömiestä odotellaan.

Itse asiassa me jo vähän niinkuin savustimme timpurit lähtemään, ja siksi tämä sähköhomma nyt jää vikan päivän kruunuksi. Olen tosi pahoillani ammattilaisten puolesta siinä mielessä, että se, mikä jää vieraalle näkyviin tästä ihmeteosta, joka on vanhan talon laajennus ulkoseiniä siirtämättä, eli pinnat, tuleekin olemaan meidän omissa harrastelijahyppysissämme. Lupaan kuitenkin loppuelämäni taivastella kaikille kävijöille sitä, miten upeaa työtä Laineen väki on tehnyt.

Viimeistelyt jäävät nyt meidän käsiimme. Otamme siis vaarin mahdollisuudesta venyttää remontti ajallisesti normaali- eli iäisyysmittoihin, mutta se on kuitenkin hyvä, koska

1) meil on vinkee näkemys

2) meen Koti ei oo messutalo deadlineil vaa elämä-nimist tairet

3) onhan se nyt vaan aika ihanaa voida olla ottamatta huomioon perheen ulkopuolisia aikatauluja ja suunnitelmia, kun omissakin on jo hiukan tekemistä.

Että nyt vasta voin pyykätä rauhassa, kun ei tarvi miettiä, voinko jättää kuivaustelineen kellariin vai onko seuraavana päivänä luvassa erityisen pölyisiä hommia, naulakolle voidaan katsoa lopullinen paikka, matot voidaan laittaa lattialle ja ennen kaikkea voidaan keskittyä ottamaan huomioon lähinnä ja suurimmaksi osaksi vain toisemme.

Remppahommia: nytkähdyksiä normaaliin

Tiättekö mitä äsken tein?

Laitoin meidän oman pesukoneen pyörimään! 8kg. Hiuka hianoo.

Lämpimään suihkuunkin pääsee, mutta vaikkei enää tarvi kävellä pihariviin, niin trendikkäästi ulkokautta kuitenkin.

Kiuas ei ole vielä seinässä, eikä siellä ole kiviä, mutta ei ole saunassa lauteita tai oveakaan. Minä en ole tästä kauheasti mitään mieltä, mutta tiedän, että tietyt tahot toivoisivat jo pääsevänsä saunomaan.

Alimmat rappuset puuttuu vielä, mutta kaide on.

...olohuoneen nurkkaan sijoittunut eteisen irtaimisto olisi kyllä myös kiva saada paikalleen... Ihan kohta!

Remppahommia: loppu häämöttää

Kolmessa kuukaudessa meille on tapahtunut aika monta asiaa.

On muutettu yhdeksän vuotta Kotina toimineesta, tilavasta omakotitalosta rakennustyömaalle, joka valmistuttuaan on edellistä vähän tehoneliöisempi, mutta erilaisella tavalla tunnelmallinen ja arvokas paritalon puolikas.

On eletty puolivallattomassa välitilassa, koettu kesä vauhdilla, ilman montakaan seesteistä välipäivää.

On palattu töihin muutaman viikon ja melkein kahden vuoden mittaisten taukojen jälkeen. Yksi palasi tuttuun kouluun, kaksi aloitti uudessa, ja pienimmän maailma mullistui täysin päiväkotimeiningin myötä.

Veera aloitti harrastukset, minä opettelen kyselemään ja kuuntelemaan läksyjä. Omaa toimintaa helpottavat ja nuoremman henkilön elämää ohjailevat rutiinit ovat edelleen muovautumisvaiheessa.

Aikuisten tietoisesti äärimmilleen löysätyt hermot onnistuvat sittenkin kiristymään, varsinkin varmaankin pienen jännityksen keventäminen yöunien huonon laadun vuoksi. Suihkukaan ei ollut käyttökunnossa vielä viime viikonloppuna, mutta toisaalta lämmintä vettäkään ei taas vaihteeksi ole. Olisi myös kiva, että kaikella olisi paikka, jotta olisi joku järki siivota. Työmaa- ja ylläpitosiivota. Ja pystyä osoittamaan lapsille (ja itselle), mikä on se tavoitetila, johon siivoamisella pyritään, ja miten sitä ylläpidettäisiin. Tajusin sentään sunnuntaina olla vaan. 

Mutta enää on jäljellä:

- portaiden viimeistely

- kellarin ulko-oven ja saunan ikkunan valmistaminen ja asennus

- saunan oven asennus

- lauteiden valmistaminen

- suihkun, lämminvesivaraajan ja pesukoneen asennus sekä loppujen putkitöiden viimeistely, joka, ei niinkään näyttävyydellään, mutta toimivuudellaan oikeuttaa loppulaskun summan

- kiukaan ja valaistuksen asennus sekä loppujen sähkötöiden viimeistely, joka, ei niinkään näyttävyydellään, mutta toimivuudellaan oikeuttaa loppulaskun summan

Eilen illalla viihdytin itseäni visioimalla eteisen vessan lopullista asua. Mies pyöräytti silmiään ehkä vähän varoittavasti, ja ilmoitti, että kun timpurit ovat poistuneet, meillä ei hetkeen tehdä mitään.

Se on kyllä viisas mies, tuo Mies.

Remppahommia: vesijohtoa ja hiontaa

Kävin viime viikonloppuna hakemassa saunan seiniin maalin. Jännitti ihan, kun Mies päästi minut yksin väristä päättämään: meillä ei kumpikaan määrää kaapin paikkaa tai väriä tai mallia ihan yksinään, vaan molemmilla on yleensä asioista visiot, jotka molemmilla saattavat vaihtua hyvinkin nopeasti ihan muiksi, jos uusi hyvä idea lehahtaa jostakin. Siksi on vietetty laatuaikaa kaupassa jos toisessa ja opittu tekemään hankintapäätöksiä yhdessä.

Saunasta oli tulossa punainenkin, mutta ei sentään. Turkoosia kokeiltiin ajatuksen asteella, ja hylättiin se. Päädyttiin yhteistuumin ruskeaan, vaikka hetken päästä jo ajattelin, että semmoinen korallinpunainenhan se vasta ihana olisi. Kaupassa pitelin kolmea väriliuskaa kädessäni, ruskea oli tylsin, mutta otin sen silti. Jos olisi seinässä ihan kamala, niin voisihan sen sitten maalata yli.

Mutta ei kyllä ole kamala. Saunan rapatut seinät näyttävät ihanilta. Katto on leppää. Lattia hiottiin tänään, ja se on nyt lopullisessa asussaan raakana betonina. (Todellakaan en ala vaiheessa olevan tilan kuvaamista varten mitään valaistusta järjestelemään...)

Putkia on vedetty tähän kodinhoitotilaan tänään. Lämminvesivaraaja nostetaan tuohon ja pesukone kannetaan sen viereen. Suihku asennetaan sinne saunan puolelle, mummusaunameiningillä. Tämä kaikki on mahdollista siksi, että eilen taas kaivettiin kotikatu auki, tällä kertaa tonttijohdon uusimisen vuoksi, missä rytäkässä jouduimme teetättämään myös naapurin puolelle vesijohtohommia, koskapa paritaloon oli aikanaan vedetty vain yksi johto, mikä ei tänä päivänä enää käy laatuun. Olen pahoillani, vaikka toki ennakoiva toiminta nyt varmasti esti lähitulevaisuudessa vaanineen katastrofaalisen vesijohtovaurio-ongelman, jota mikään kotivakuutus ei putkien iän vuoksi olisi korvannut.

Tässä on se tuleva porraskuilu alhaalta nähtynä:

Tässä ylhäältä:

Ja tässä eteisestä katsottuna:

Tämä taas on kulkuväylä kellarin pesutiloihin siihen saakka, kun portaat valmistuvat:

Enpä sano tästä asiasta muuta.

Follow my blog with Bloglovin

Remppahommia: eteinen

Tämän vaiheen remontista olen yrittänyt muuttaa mielessäni mahdollisimman pieneksi ja ohimeneväksi. Sellainen on eteinenkin: ei mitenkään järjettömän laaja, tarkoitettu läpi kuljettavaksi. Nyt työmaa siirtyy siihen.

Tuossa keltaisen seinän takana on siis suihku. Muutama vuosikymmen sitten sen tieltä siirrettiin pois yläkertaan vievät portaat, ja nyt tehdään vertikaalinen 180 asteen käännös, eli suihkun paikalle tehdäänkin portaat alakertaan.

Jännätekijöitä riittää. Akuutein on se, että toistaiseksi, portaiden valmistumiseen saakka, ainoa sisäänkäynti asuntoon on tänään eteiseen ilmestyvän reiän ja sen ympärillä työskentelevien ihmisten vieressä. Kellarin uuteen suihkuun päästään kyllä näillä näkymin jo viikonloppuna. 

Silti. Löysin Kertun eilen vauhdikkaan illan kruunuksi seisomasta tiskipöydällä (kyllähän alle metrinen kääpiö yhden keittiöjakkaran siihen eteen siirtää), haki kaapista puukkaa. On aika todennäköistä, että omatoimisuus ilmenee jossain vaiheessa myös eteistyömaalla.

Remppahommia: kuutiot kellarissa

Tämä siis oli kellaria koskeva suunnitelmamme. Tarvitsemme pesutilat, vaatehuoltotilan, säilytystilaa ja miehistä oleilutilaa. Paritalonpuolikkaamme keskipiste on muuri, joka on perustettu perunakellarin päälle. Perunakellari on jakanut meidän puolen kellaritilan eli alustan kahtia niin, että sisäänkäynnin puoleinen osa on ollut verstas jo erään aikaisemman herra R:n ajoista, ja se toinen puoli on ollut yleistä säilytystilaa. Kaikkialla kellarissa oli maalattia. Neliöitä tuntui olevan niin monta, että tuota kuvaa söhertäessäni olin vielä ihan varma siitä, että meidän tarpeemme eivät veisi kuin osan yleinen säilytystila -osasta.

Viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut seuraavaa: ensin jännitettiin, voiko sinne kellariin edes rakentaa mitään, kunnes lapsityövoimalla teetetyn kaivuu-urakan jälkeen saatiin puoltava lausunto, joskin huomattiin ja meille huomauteltiin, että kovin on matala tilasta tuleva; sitten tuotiin kaivannon pohjalle kangasta ja soraa ja eristelevyä ja viemäriputkia ja kaivoja ja sitte raurotettii.

Yhtenä viimeisistä lomapäivistä betoniauto tuli ja lattia valettiin.

Tässä vaiheessa tila alkoi vaikuttaa pieneltä. Sen täytyi johtua siitä, että nyt maallikkokin ymmärsi, että pari metriä on huonekorkeudeksi aika vähän.

Tässä kuvassa oikealla näkyy perunakellarin ovi, peräseinällä vasemmalla olevan aukonnäköisen kohdalta tulee nousemaan portaikko, ja keskellä on valmiiksi eristettyä harkkoa, josta nyttemmin on muurattu väliseinä lämpimän ja kylmän kellarin rajapintaan.

Tämä tässä on tuleva kodinhoito- ja vaatehuone. Ovi vie pesutiloihin.

Saunan ikkuna on vielä tässä vaiheessa tukittu.

Kävin äsken ihmettelemässä kertaalleen tasoitteella käsiteltyjä, valmiiksi muurattuja seiniä. Järkytyin vähän, kun tila tuntui taas isommalta. Sen täytyi johtua siitä, että matalaa tilaa oli nyt katkottu, ja maallikon silmään kellari ei enää ollut yksi matala pitkula, vaan useampi sopusuhtainen tila.

Kyllä sinne kaikki tarvittava mahtuu. Paitsi että pyykkikuilua en kaikesta huolimatta saanut.

Follow my blog with Bloglovin

Remppahommia: inspiraatiovasaran pamaus

Olo- ja naapurihuoneen eli ruokasalin välinen seinä on pysynyt koskemattomana siltä varalta, että joku haluaa nukkua lukitun oven takana turvassa Kertun sydämellisiltä herätyksiltä. Toistaiseksi turvassa on vain Veera, joka nukkuu parvisängyssä, muut ovat minun armoillani.

Tänään käydyn keskustelun jälkeen selvisi, ettei kukaan aio haluta nukkua rauhassa lukitun oven takana turvassa Kertun sydämellisiltä herätyksiltä. Niinpä Mies otti käsiinsä työkaluja.

Tuntia myöhemmin meillä oli oviaukko.

Jäljellä on enää viimeistely. Tee-se-itse-remppahommia harrastaneet henkilöt voivat nyt lyödä vetoa siitä, milloin viimeistely on suoritettu loppuun. Ruokailuhuoneen seinän tapettikin on aika varmasti valittu.

Follow my blog with Bloglovin

Remppahommia: kellarijännitys

Ryhdyimme riehumaan anopin pihamaalla remontoinnin merkeissä maalis-huhtikuun vaihteessa. Sittemmin omistussuhteetkin on saatu vaihdettua, vanha asunto myytyä ja asunto- ja remppalainaa otettua sen verran, että on uskallettu lähteä alkua pidemmälle. 

Projektin oli tarkoitus edetä vaiheittain niin, että 1) kaivetaan piharivissä sijaitsevaan Uuteen Mummulaan toimiva viemäri ja tehdään samalla sadevesiviemärit meidän Uuteen Kotiin (huom: ei salaojia, koska ei tiedetty, mille korkeudelle niitä pitäisi tehdä!), sitten 2) laajennutetaan vinttiä niin, että saadaan sinne makuutilat kaikille (nykytodellisuuden mukaisesti mahdollisimman monelle), ja lopuksi 3) rakennetaan kellariin pesu-, pyykki- ja miehiset rentoutumistilat. Nyttemmin olen tajunnut, että vielä 4) rahaa tulee edelleen palamaan nykyisen kylpyhuoneen purkamiseen, uudelleen pinnoittamiseen ja portaiden rakentamiseen sekä viimeistelyihin.

No. Suunnitelmat ovat suunnitelmia ja todellisuus toinen juttu. Kuten muukin Pori, myös Kymppäri eli Kymmenes osa eli Tiilinummi on vanhaa merenpohjaa ja Kokemäenjoen mukanaan tuoman lietteen ja muun sälän päälle rakentunutta, eli ei mitenkään erityisen jämerää peruskalliota. Hiekkaa ja savea sen sijaan. Kun joki tulvii, tulvivat myös ihmisten kellarit, jätevesikaivot ja muut reiät sopivissa kohdissa maapohjaa. Sademäärätkin ovat näinä ilmastonmuutoskurimuksen aikoina runsaita ja yllättäviä. Fiksut ihmiset eivät näille main ala rakentelemaan edes haaveita kellarista.

Mutta mepä olemme ihan omaa luokkaamme.

Koska Vanhassa Kodissa oli kolme kerrosta, ja me olimme tottuneet elämään kolmessa kerroksessa, halusimme ehdottomasti Uuteenkin Kotiin kolme kerrosta. Näin on meidän elämämme järjestynyt, ja tästä haluamme pitää kiinni. Kun Porissa tulvi, meillä ei, koska 80-luvun insinöörit olivat osanneet rakentaa kellariin toimivan pumppujärjestelmän, tai sitten talo vaan sattui olemaan oikeanlaisessa maaperässä. Kuukkari eli Päärnäinen eli Bärnäs eli Marjaniemihän on nimestään saamani käsitykseni mukaan aikanaan merelle päin kohonnut maa-alue, joka on selkeästi ollut vedenpinnan yläpuolella, toisin kuin jotkut modernimmat porilaisalueet, ja voihan olla, että meidän talo vaan oli siinä korkeimmalla ja rakennusystävällisimmällä paikalla. Kymppäri sijaitsee ihan hiukan vielä enemmän mantereelle päin, joten naiivisti haluan uskoa, että jos kadun itäpuolella on kellareihin joskus tullut vettä, se johtuu ohikulkevien junien aiheuttamasta tärinästä tai jostain muusta satunnaisesta seikasta. Meille siis voi kyllä kellariin rakentaa mitä vaan.

Kaikki eivät ole olleet samaa mieltä.

Vintin viimeistelyjen keskellä oli muutenkin vähän kisaväsymystä havaittavissa, mutta kamalinta oli se, että kun yritimme hahmottaa, me asukit ja nuo rakentajat, tulevia aikoja, aistittavissa oli selvästi - ei tulenarka vaan jokseenkin uhkaavan kostea - diplomaattinen virtahepo kaapan tienoilla. Me halusimme tietää, milloin nuo pitävät vähän taukoa, että saamme tutustua rauhassa Uuteen Kotiimme, mutta etteivät vaan pitäisi liian pitkää taukoa ja ottaisi väliin muita urakoita, jotta joskus saisimme alakerrankin käyttöön. Nuo ammattilaiset eivät halunneet sanoa mitään mihinkään, ennen kuin näkisivät, miltä kellarin maapohja näyttää sen jälkeen, kun nuoret reippaat miehet ovat sitä syventäneet puolisen metriä.

Kun yritimme maalailla toiveitamme esiin sanallisesti ja piirroksilla, kohtasimme kohteliasta hiljaisuutta. Aikataulutiedusteluihimme vastattiin ympäripyöreästi erilaisille etunimillä ja mahdollisilla työmailla.

Viime viikolla pojat kaivoivat kellaria. Mistään ei pulpunnut vettä. Keskellä lattiaa oli kuitenkin epäilyttävän pehmeä kohta. Yksi kerrallaan ja sitten muutama yhteistuumin rakennusmiehet kävivät sitä katselemassa. Aluksi kuultiin kommentti: "Ei se ny niin paha ollu ku mää pelkäsi." Sitten: "Ei mut kyl siihe iha rakentaa voi." Ja lopuksi, kuin musiikkia kellarikerrosta kaipaavan korville: "No mää voisi siihe tul maanantain vähä kattoo, alkaa massottaa ja sillai et saaraa homma käyntii."

Et kui hianoo hei!

Follow my blog with Bloglovin

Remppahommia: yläkerta on valmis!

Tervetuloa! Oltiin juuri vaihtamassa lakanoita, ja muutenkin on kamat vähän hyrskyn myrskyn, mutta tätähän tämä on. Otetaan ne stailatut sisustuslehtikuvat sitten myöhemmin, jos se tuntuu olennaiselta. Mutta nyt: näin elämme kahdessa kokonaisessa kerroksessa.

Aurinko paistaa kaikille portaikossa. Sen saa loistamaan sekä portaiden ala- että yläpäästä, mikä on yksi viime viikkoisen sähkösession lopputulemista. Vintin vanha ovi on nyt kovin likaisen ja käsittelyä kaipaavan näköinen. Käymme sen kimppuun, kun koemme tarvitsevamme puhdetöitä.

Tämä on nyt sitten se meidän uusi puoli. Tänne oli tarkoitus tehdä väliseinä, jonka toiselle puolelle olisi saatu oma tila Bonuspoikaselle, mutta silmällä katsoen oli selvää, ettei semmoinen peli olisi vedellyt. Vasemmalla alhaalla näkyy sängyn kulma. Sermin takana on vaatetanko - se, kuten myös Lundia-vaatehylly ja -meikkipöytä ovat edelleen väliaikaisia ratkaisuja, mutta toistaiseksi toimivia. Piippuun nojailevat Taormina-maisemataulut sijoittuvat pian portaikkoon aurinkoa vastapäätä. Meikkipöydän (tai siron kirjoituspöydän) aion löytää käytettynä, kunhan varmistun siihen sijoitettavan tavaran määrästä, jotta osaan etsiä pöytää sopivan kokoisilla laatikoilla. Vessan oven ja jo vuosia kyttäämäni, ihanista ihanimman Pip-tapetin välistä bongaamasi musta hökötys on hyllykkö, tietenkin vain väliaikaisesti tuossa.

Timpurien kädenjälkeä ja ideointia voi ihailla esimerkiksi tästä kulmasta. Seinälauta on 7-tuumaista raakaponttilautaa v-uralla, joka sitten maalattiin ainakin kahteen kertaan puolihimmeällä Kiva-kalustelakalla. Katossa on nättiä, valmiiksi valkoiseksi maalattua (eli kerralla paikalleen lyötynä valmista) helmipontillista paneelia. Puutavara tilattiin Leppijoelta. Sattumalta meidän vanha sängynpääty sopii mukaan mukavasti. Vintin tukirakenteet jätettiin näkyviin, saunasuojailemme niitä luultavasti tässä jossakin välissä. En nyt ottanut kuvaa listoista, mutta kun viistoa kulmaa on jos mihin suuntaan, ja jokainen lista on mikrometrilleen kohdallaan kauniisti jiirissä, niin voitte kuvitella, millaisesta käsityötaidosta on kysymys.

Tässä kuvassa näkyy paitsi tapetti, myös meikkipöydän idea. Peili kiinnitetään oikealle korkeudelle, kun oikea pöytä löytyy. Valaisimet ovat kylpyhuonepuolelta, ja niille laitettiin oma katkaisija tuohon oikealle. Pistorasiat hiusmuotoiluvehkeitä varten löytyy tietenkin myös (toiseen tosin tulee vielä kiinni minijääkaappi, johon suunnittelin sijoittavani kosmetiikkaa; mahdollisesti myös erityisten iltojen jälkeisiä aamuja varten siellä voi säilyttää raikasta juomaa).

Muuten valaistus hoituu kesällä kahden pikkuikkunan kautta, ja juhannuksesta etääntyessä käyttöön otetaan myös katon neljä Planex-valoa. Olivat näppärät asentaa ilman mitään kotelointitarvetta, niiden ledit kestävät lähes ikuisesti, meille vakuutettiin, ja sitten kun vielä otettiin niihin himmennin, niin aamullakaan ei tarvitse kärsiä mistään gremlins-oireista.

No sitten on tämä yläkerran vessa. Minulle annettiin vapaat kädet tapettivalintaan, viitteellä "huussitunnelma". Onneksi VäriÄssistä löytyi kaikkea. Vähän jo tuskailin näiden kaikkien lautajuttujen ja pystyviivan paljouden kanssa, mutta tämä koppi on niin pieni, että kun sen oven avaa ja vastassa on tämän näköinen seinä, niin väkisinkin alkaa naurattaa. Hyllyt ja naulakot on nyt kyllä valittava kieli hyvin keskellä suuta. Posliinikama on Porin Putkirakentajilta.

Ceci n'est pas un miroir. C'est bien une petite fenêtre. Joku pikku salusiini siihen täytyy vielä kehitellä. Planex katossa täälläkin.

Perähuone on tässä iltavalossa kovin hämyisä, kun ei valoja ole vielä asenneltu. Pleikkari ja muut tärkeät kamat ovat vielä Lundia-kokoelman kannateltavina, sängyksi löytyi sopivasti tarjouksesta tuommoinen romanttinen levitettävä sohvasänkymeininki.

Pienten tyttöjen huone on nyt jaettu parvisängyllä nukkumis- ja iltasadunlukemistilaan...

...ja leikki-, askartelu- ja säilytystilaan. Täällä riittää viilailua tavaran määrän karsimisen ja siivon ylläpidon harjoittelun suhteen. Vanhassa Kodissa lepotilaa oli kokonainen huone yläkerrassa, ja toimintaa varten oli naapurihuone. Silloin ei yhtään häirinnyt, jos keskelle lattiaa sattui jostain syystä jäämään esimerkiksi vanha kukkapöytä, mutta nyt se kyllä tökkii aika paljon. Äidin suuri haaste on muistaa asettaa itselleen kellonlyömä, jolloin ilman joustoa komennetaan tytöt yläkertaan varmistamaan, että huone on läpikuljettavassa ja nukkumista varten tarpeeksi rauhallisessa kunnossa. 

Vaatesäilytys on muuten lähilasten osalta ratkaistu yhdellä kaapilla, jossa on tanko ja pari hyllyä, sekä yhdellä kolmilaatikkoisella lipastolla. Lipasto näkyy alakuvassa vasemmassa alanurkassa, ylemmässä kuvassa oikeassa alanurkassa. Lipaston oikealla puolella on tuo kiiltävän ruskea kaakeliuuni, jonka oikealla puolella puolestaan on se vaatekaappi.

Nyt siis asetellaan ja karsitaan. Lisäksi odotellaan kypsyväksi sitä aikaa, joka kertoo meille, minkälaisia lopullisia säilytysratkaisuja tarvitsemme, ja mihin niitä voi sijoittaa, ja missä laajuudessa, ja mikä olisi käytännöllisintä. Siihen kuluu vielä jonkun aikaa. Sitä odotellessa voidaan nöyrin mielin yrittää siistiä perähuonetta sellaiseen kuntoon, ettei sen tarvitse luimistella ihan kamalan paljon ammattilaisten tekemän huoneen vieressä.

Follow my blog with Bloglovin