Matkustajat

Eilen nukuttiin pitkään, kiitos Miehen aamu-unistamistekniikan, mutta seurauksena tietysti Kertun päiväunet myöhäistyivät ja menivät epäkeskoon muun perheen toiminnan suhteen niin, että ne kestivät vain reilun tunnin. Unien keskeltä havahtuminen aiheuttaa unien keskeltä havahtumista myös yöllä, kuten sain huomata: öistä huutelua, sen hiljentelyä uudelleen peittelyllä ja tassutuksella, äidin kömpimistä jo viilenneen peittonsa alle, havahtumista, huutelua ja niin edelleen kesti suunnilleen puoliyöstä kolmeen. (Nuha? Kevyt mahatauti? Hampaat? Huonot päikkärit?)

Tätä ennen olin kuitenkin illalla laittanut kellon soimaan klo 6.50, sillä olimme lähdössä, tyttäreni ja minä, aamubussilla Tampereelle. Siis naureskellen, että eihän meillä oikeasti kukaan enää siihen aikaan nuku. Kun klo 5.55 kävin vielä kerran peittelemässä huutelevan pikkuihmisen, joka oikeasti oli vielä väsynyt ja nukahti, tajusin horroksessani, että jos linja-autoasemalla on oltava varttia vaille kahdeksan, olisi ehkä hyvä sittenkin siirtää herätys jo puoli seitsemäksi. Sen tein.

Seuraavaksi havahduin siihen, että alakerrasta ei enää kuulu ääniä, avaan silmäni ja näen kellon näyttävän 6.49. Sinkoan itseni ylös, pikapesen ja puen, huomaan, että olen näppärästi sammuttanut herätyksen, sytytän valot tyttöjen huoneeseen, jossa Veera, vanha seikkailja ja reissutyttö, kipuaa heti innosta hyristen alas parvelta ja ryhtyy pukemaan, mutta Kerttu on äärimmäisen loukkaantunut joutuessaan heräämään kesken uniensa. Onneksi se syö vielä tissiä, koska pieni aamumaitosessio paitsi tukkii sen suun, myös rauhoittaa sen verran, että saan sen puettua päivä- ja ulkovaatteisiin yhdeltä istumalta. Samaan aikaan Veera on saanut itsensä valmiiksi hyvin epämaanantaiaamumaisesti ja auliisti hakee jääkaapista illalla isänsä kanssa tekemänsä eväät ja sujauttaa ne minun kassiini.

Aamupala syödään
tietenkin vasta,
 kun bussi on liikkeellä.

Otamme mukaan meitä erittäin hyvin kohta kolme vuotta palvelleet Kööpenhaminasta pakon edessä ostetut matkarattaat, koska bussi ja kerrostalohissi. Keli on hyvin liukas. Matkaa bussiasemalle on noin 1,7km. Pihasta lähtiessämme kello on suunnilleen varttia yli seitsemän. Ehdimmekö ajoissa, jotta pääsemme valitsemaan bussista sellaiset paikat, joissa lapset viihtyvät ja ovat turvassa, mutta eivät häiritse muita matkustajia kohtuuttomasti?

Kyllä!!! Veera on ihan paras! Se luistelee aamuhämärässä pitkin Kuukkarin katuja ja sitten marssii reippaasti kulkukelpoista jalkakäytävää sellaista tahtia, että olemme kuin olemmekin laiturilla tasan varttia vaille kahdeksan. Bussi tosin tuli paikalle myöhässä, mutta äitikin pysyi rauhallisena, vaikka joutui vastaamaan sitä ennen useaan bussin saapumista koskevaan kysymykseen.

Kerttu nukkui reissun aikana noin puolen tunnin päikkärit välillä Sammonkatu-Kaupinkatu-Kalevantie- linja-auton lähtö; sitten kotona puoli viidestä kuuteen. Nukahti varttia yli kahdeksan. Katsotaan, mitä tästä seuraa.

Follow my blog with Bloglovin