Oudot olotilat

Ensinnäkin Eija tutustutti mut eilen tuolla parin kulman takana sijaitsevassa kuntoilurakennuksessa minulle uuteen keskivartalonhallintalajiin, jossa roikutaan taljan varassa roikkuvissa kahvoissa kuin sirkuslaiset ikään, ja vaikka tässäkin kannattaa keskittyä tukipisteisiin ja hengitykseen, jotta liikkeet lähtevät keskikropasta, tuli samalla kiusattua raajojenkin lihaksia. Eipä ole ojentajat ja reidet pitkään aikaan näin kovasti kipristelleet! Hieno tunne.

Toisaalta sinne ei olisi varmaan edes pitänyt mennä tässä nuhassa. Tällaista nenäliinankulutusta ei myöskään ole tässä talossa hetkeen harrastettu: aikuiset ei ole sairastaneet mies- tai naismuistin mukaan noin vuoteen. Veera on varmaan vähiten nuhainen, vaikka olikin saikulla kaksi viimeistä hiihtolomaa edeltävää päivää, kurkku oli kipeä ja olo nuhjuinen. Sama vaiva on toki myös pikkusiskolla, joka nukkuu levottomasti, minkä vuoksi äiti on viimeisinä kolmena yönä ravannut alkovissa peittelemässä ja rauhoittamassa unissaan huutelevaa lasta ainakin kuusi kertaa yössä. Tämäkin on vähän kummallisen tuntuista.

Ovat kuin lentoon lähdössä.

Kolmas oudon tuntuinen juttu on se, että ilmeisesti pitkään vapaapäiväputkeen liittyen Kerttu on nyt nukkunut vain yksiä päikkäreitä, mikä muuttaa päiväjärjestystä aika radikaalisti, koska ajalliset etapit ovat vähemmässä: ei tarvitse ennakoida nukahtamis- ja heräämisaikoja! Keskellä päivää on nyt toinen todellisuus, jonka aikana voidaan olla isojen ihmisten kesken. Vau.

Nyt sitten neljäs kumma asiaintila on se, että Mies otti isot tytöt mukaansa ja vei ne suuremman kaupungin sykkeeseen nauttimaan kulttuurista, hyvästä ruoasta ja hotellielämästä, palaavat siis vasta huomenna. Ilta oli omanlaisensa, koskapa olin jo unohtanut, millaista on olla ilman hyvää juttuseuraa eli Veeraa silloin, kun Mies on jään tai tien päällä, mutta mukava kuitenkin. Nyt Kerttu nukkuu. Tulisikohan jotain naistenleffaa? Korkkaisinko jonkun ihanan kuivan siiderin?

Follow my blog with Bloglovin