tiistai 16. kesäkuuta 2015

Muutto: naapurihuone

Monitoimitiloista puheen ollen.

Mummu asui talonsa alakerrassa olohuoneessa, keittiössä ja makuuhuoneessa. Periaatteessa ratkaisu oli siis sama kuin meidän vanhassa Kodissa, jossa meillä oli olohuone, keittiö ja naapurihuone. Naapurihuonetta käytettiin sen verran moneen eri tarkoitukseen, että sen kutsuminen "vain" lastenhuoneeksi olisi tuntunut väärältä silloin, kun siellä sijaitsi lasten kerrossänky, eikä nimeäminen tietyn henkilön mukaan tullut koskaan kysymykseen, koska huoneessa leikkivät niin meidän kuin muidenkin lapset, ja tietyn ikäisten ihmisten kanssa on paha neuvotella, jos on annettu olettaa, että tämä lelu tai tämä paita tai tämä huone on juuri hänen... Ja sitten taas naapurihuoneessa myös askarreltiin, venyteltiin, luettiin, piirrettiin ja ylipäätään hoopoiltiin. Siksi naapurihuone.

Aika pian sen jälkeen, kun päätös silloiseen Mummulaan siirtymisestä oli tehty, tajusimme, ettei meidän ruokapöytämme mahtuisi keittiöön, oli siellä sitten minkälaiset kiinteät kalusteet tahansa. Minä en yhtään tykkää siitä, että perheenjäsenet ruokailevat muualla kuin ruokapöydän vieressä. Varmuuden vuoksi, jos joku ei ole tullut seurauksia ajatelleeksi, luettelen ne: 1) ihmiset eivät osaa isonakaan syödä niin siististi kuin luulevat, jolloin ruokaa löytyy ympäri taloa paikoista, joista sitä ei haluaisi löytää, 2) ihmiset eivät isonakaan jaksa/muista/osaa kuljettaa astioita ja aterimia takaisin keittiöön, jolloin niitä löytyy ympäri taloa paikoista, joista niitä ei haluaisi löytää, ja 3) väkisinkin joku ne kuitenkin joutuu keräilemään, eikä se ole kenenkään lempihommaa, joten 4) yksinkertaisinta on, että syödään lähellä sitä paikkaa, missä ruoka laitetaan. Sitä paitsi 5) ruoka ja ateriointi ovat sen verran tärkeitä asioita, että niihin pitäisi suhtautua rauhallisesti ja kunnioittaen, mikä onnistuu parhaiten, kun istuu rauhallisesti paikallaan ruokaan ja seuraan keskittyen.

Joskus tosin on ihanan paheellista tai sitten mukavan juhlavaa kuljettaa herkkuja olohuoneeseen ja nautiskella niistä siellä. Minusta tilanteen hienous korostuu harvinaisuudessa, mutta perheen muut jäsenet tuntuvat usein olevan eri mieltä. Yritän silti jaksaa vaikuttaa hiljaa ja väsymättä, kuin meren laineet kallioon.

Yksi vaikutuskeino on se, että se ruokapöytä jumankekka laitetaan naapurihuoneeseen ja kutsutaan sitä edes väliaikaisesti ruokailuhuoneeksi, joka kuulostaa aivan liian juhlalliselta meidän huusholliin, mutta onkin siis vain kiero manipulointikeino, jolla perheenjäsenet saadaan onnellisiksi, kun saavat kiikuttaa niitä lautasiaan pois keittiöstä. Ja ihan itse sinne takaisin myös. Suoraan astinpesukoneeseen mielellään.

Ruokasalitoiminnon lisäksi naapurihuone tulee toimimaan ainakin askarteluhuoneena, kotitoimistona ja leikkitilana.

Muuton aikana naapurihuone toimii ruokasalina, vaate- ja pukeutumishuoneena, kotitoimistona, askarteluhuoneena, makuuhuoneena, leikkitilana sekä tarvittaessa hiljaisena rauhoittumistilana.

Follow my blog with Bloglovin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti