Prokrastinaatio

Tiedättekö sen ilmiön, kun takaraivossa naputtaa tekemättömien töiden lista, joka tuntuu niin murskaavan painostavalta, että itsesuojeluvaiston nimissä sitä vain haluaa luikahtaa kulman taakse piiloon ja hengittää syvään, ennen kuin olkansa yli vilkuillen jatkaa pakomatkaansa? Sillä on nimi. Se on prokrastinaatio.

Ja se on suomenkielinen sana! Tosin sivistyssellainen. Sanakirja antaa määritelmäksi viivyttely, aikaansaamattomuus, asioiden tekemättä jättäminen tai lykkääminen.

Prokrastinaatiosta kärsivät henkilöt tietävät, että se on nimensä veroinen kaameudessaan, niin paha, ettei sitä ollenkaan haluaisi kohdata. Kierointa siinä on kuitenkin, että kun sitten katsot sitä silmästä silmään, huomaat kerta toisensa jälkeen, että mitään pelättävää ei ollutkaan.

Luulet, että tekemättömiä töitä on kymmeniä. Ne kiertävät kehää korviesi ympärillä, kuiskaillen vaatimuksiaan, suurentelevat tarpeitaan niin, että alat epäillä kykenevyyttäsi enää mihinkään. Ne vaativat huomiotasi varsinkin nukkumaan mennessä tai silloin, kun pitäisi tarttua hetkeen ja keskittyä toiseen ihmiseen. Jos ne loikkaavat eteesi, kun olisi sopiva hetki ottaa ne vakavasti, alat olla jo niin hermorauniona, että nappaat äkkiä käteesi puhelimen tai tietokoneen tai lehden tai pölyrätin - mitä tahansa, että voit työntää ne pois mielestäsi.

Viime viikon ohjelmassa oli se työhaastattelu, ja sen jälkeen tärkeintä oli tuloksen selvittyä soittaa haastattelijalle ja kysyä palautetta seuraavaa kertaa varten. Tämä oli niin olennainen asia, etten kerta kaikkiaan voinut tehdä mitään muuta listalla odottavaa - ja koska sain haastattelijan kiinni vasta keskiviikkona, ei loppuviikolla enää kannattanut aloittaa sitä valtavaa tehtävävuorta, joka niskaani oli kasautunut.

Uusi viikko, uudet energiat. Tänään hoidin kahta lukuunottamatta kaikki ne lukuisat asiat, jotka olivat häirinneet mielenrauhaani jo useita päiviä. Nämä olivat

1. päivähoitohakemuksen peruminen (soitin päiväkodin johtajalle, kerroin tilanteen ja kysyin, voinko jättää hakemuksen auki, ihana Kirsti Lehti sanoi, että juu, tottakai, tämä on tällä selvä - aikaa kului 1,5 minuuttia)
2. rakennuspiirustusten tilanteen tarkastaminen (soitin suunnittelijalle ja kysyin, missä mennään, ja kuulemma viimeistään joulukuun ekalle viikolle sovitaan tapaaminen - aikaa kului 2 minuuttia)
3. ilmoitusasian sähköpostittaminen sihteeröimäni yhdistyksen puheenjohtajalle - aikaa kului 1 minuutti)

Jäljellä on vielä yhden PRH:n ilmoitusluontoisen lomakkeen täyttö ja lähetys sekä Veeran lapsivakuutuksen irtisanominen. Niiden kimppuun lupaan käydä huomenna, jahka olen ensin varmistanut sopivan aikaikkunan löytymisen. Voihan olla, että niissä menee vaikka koko päivä.

Follow my blog with Bloglovin