Viikonlopun hyvät

Ruoka. 1) Kokeilin Anu K:n raakakakkuversiota, vaikkakin tietenkin tein siitä oman versioni (korvasin auringonkukansiemenet mantelijauholla, koska sitä oli kaapissa iso säkki, ja taatelit kuivatuilla luumuilla, koska niitä oli kaapissa sopivankokoinen pussi), ja se on hyvää. 2) Tänään tein ruoaksi lasagnea, enkä jaksa lakata ihmettelemästä, miten 400 grammasta jauhelihaa voi saada niin paljon ruokaa, että sillä ruokkii suppeamman perhekoon tarvittaessa kolme päivää, eikä tällä isommallakaan kokoonpanolla, joka koostui jäätävässä viimassa urheilleista ja kannustaneista ihmisistä ja niiden lähisukulaisista, saatu koko annosta loppuun.

Laadukkaampi journalismi. Jossain vaiheessa syksyä tuskastuttiin tekstiviestipalstan antiin - hymy vaan väkisinkin hyytyy, kun on pakko olettaa, että joidenkin ihmisten tosikkous ja yleishölmöys on jo lähes pelottavissa mitoissa; tällä viikollakin siitä tuli ikävä muistutus. Tilasin silloin vastapainoksi vanhan kunnon Suomen Kuvalehden, ja ai että kun olen joka viikko tyytyväisempi. Sitä paitsi siinä on 15+1 -tietovisa, jossa mä olen yhteispisteissä vielä viiden pisteen johdossa.

Tyttöjen touhut. Veera taas tuossa askarteli jonkun härvelin, ja mutistuaan koko aamun, ettei varmasti poistu talosta tänään, katsoi ulos ikkunasta ja hihkaisi, ettei tiennytkään, että oli satanut lunta, että kyllä nyt on lähdettävä ulos!!! ja on muutenkin ilmeisesti noussut siitä kuusivuotiuudesta, joka jo ajoittaisine hajamielisyyksineen ja pysähtyneisyyksineen alkoi vähän turhauttaa. On se ihana. Kerttu taas on laajentanut asustevalikoimaansa huiveista, pipoista ja hanskoista ja ottanut käyttöön siskojensa vanhan, ihanan puukaulakorun, jota ilman ei liiku montaakaan askelta. Tai kiipeä. Viikonlopun aikana on kiivetty ainakin keittiön tuolin kautta pöydälle useampia kertoja, vessanpöntön kannen kautta lavuaarin reunalle vatsalleen hanaa manipuloimaan, ja pienen keinutuolin päälle nukkekotikaapin eteen siskon sisustuksia muokkaamaan.

+ Perhevapaat Suomessa. Seurasin vanhan kirjekaverini facebook-päivitystä ja siihen liittyviä kommentteja: esikoistyttärensä tuolla ison meren takana on pian 2kk vanha, ja töihin on palattava huomenna, koska vakuutus ei kata pidempää lomailua eikä vauvan isä ole isorahaisissa hommissa. Sikäläiset frendit ottivat osaa ja muistelivat omia tuntemuksiaan, ja kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että kyllä kaikkien pitäisi saada 12 viikkoa äitiyslomaa. En osallistunut keskusteluun leuhkimalla meikäläisellä systeemillä, mutta tunsin kiitollisuutta.

Follow my blog with Bloglovin