keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Joulukuusi

Meillä on joulukuuseen liittyvä jouluperinne. Olemme etsineet nukkavieruimman ja vaatimattomimman kuusen, joka myyntipaikalta (näin kaupungissa kun ollaan) löytyy, ja kutsuneet sen meille juhlantuntua ja -tuoksua tuomaan. Koristelu on joka tapauksessa kivaa, ja valot ja kimallus yhtä kaunista, mutta lisänä on tullut vaikeasti selitettävä tunne joulupuuta kohtaan. Se ei ole vain esteettinen lisä, vaan kantaa itsessään joulua, ihan sellaisenaan.

(Yritän tässä välttää sanomasta asioita, jotka kuulostaisivat tekopyhiltä latteuksilta. Tosiasiassa niillekin kyllä on paikkansa, koska ainakin jouluna voi olla, että ihmiset ehtivät hiljentyä pohtimaan, ja latteudetkin paljastuvat aidosti pyhiksi ja tärkeiksi totuuksiksi.)

Perinne katkesi. Nyt olisi ollut ensimmäistä kertaa mahkut pystyttää 2,5-metrinen kuusi, mutta sen sijaan olohuoneessa levittelee tuuheita helmojaan ihan keskimittainen tapaus. Äärettömän kaunis! Mutta kyllä meille sellainenkin kelpaa.


Kun isot olivat poistuneet huoneesta, Kerttu järjesteli koristeet omalla korkeudellaan vähän paremmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti